Tasan viikko hautajaisiin

Kun minä käännyin olit poissa

vain varjoas hipaisin

Se sinut saatteli selittämättä

kielsi että seuraisin

Rakkaudella muistaen,

S

Siinä on muistovärssyni, joka minun olisi tarkoitus lukea kappelissa. Jos vaan mitenkään pystyn. Minä olen ensimmäinen henkilö, joka astuu arkun viereen viemään kukan ja lukemaan värssyn. Se päivä pelottaa minua todella. Miten siitäkin olisi tarkoitus selviytyä?

Muistovärssyn valitseminen oli tosi vaikeaa. Etsin vaikka mitä vaihtoehtoja, ja silmäni täyttyivät kyyneleistä jokaikinen kerta, kun kirjoitin Googlen hakukenttään "muistovärssy nuorelle". Ja kun aloin lukemaan värssyjä, rääyin kuin pieni vauva jokaikinen kerta. En kuitenkaan löytänyt varsinaisista värssyistä mitään, mikä olisi tuntunut omalta. Ne olivat kaikki jotenkin vanhoillisia ja osa liian hengellisiäkin. Ei vain tuntunut siltä, että haluaisin lukea N:lle mitään niistä.

Hyvin nopeasti päätin, että aion lukea pätkän jostakin kappaleesta. Ja tuo Anna Puun kappale on ollut sellainen, jota olen paljon kuunnellut viime viikkoina. Voisiko kukaan muu tuon täydellisemmin pukea sanoiksi sitä, mitä tapahtui? Sillä juuri noinhan se meni. Hän oli poissa, ennen kuin ehdin huomatakaan. Eikä selityksiä annettu. En tiedä, pitäisikö värssyn olla jotenkin kaipaavampi, sillä tuossa nyt ei tule esille ikävä. Mutta se on silti minun näköiseni ja enemmän tässä päivässä, kuin perinteiset värssyt.

Hautajaisjärjestelyt ovat ihan hyvällä mallilla. Pientä hienosäätöä vailla. On jotenkin kohtuutonta, että tämän surun keskellä pitää miettiä hautajaisjärjestelyjä. Ja niitä oikeasti riittää. Voin kertoa, etten ikinä tajunnut, kuinka paljon kaikkea pitää järjestää ja hoitaa! Mutta toisaalta, ehkä ne järjestelyt ovat asia, joka auttaa pysymään elämässä kiinni. Jos ei olisi mitään hoidettavaa, sitä jäisi vain sänkyyn makaamaan. Nyt on ainakin pakko nousta ylös ja tehdä jotain. Ja N:n takia teen parhaani. Järjestämme hänelle mahdollisimman kauniit hautajaiset. Koska se on vähintä, mitä hän ansaitsee. Se on ainoa asia, mitä voin enää hänelle antaa.