torstai 31. maaliskuuta 2016

Missä muruseni on

Mietin usein, mahtaako N nähdä minut. Näkevätkö kuolleet meidät? Onko mahdollista, että kuolleen ihmisen sielu tai henki tai mikä lieneekään jää vielä olemaan? Onko hölmöä ajatella niin? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Menevätkö kaikki kuolleet samaan paikkaan, vai lakkaavatko he vaan ihan täysin olemasta?

Niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Vastaukset ovat vain minun itseni päätettävissä. Mihin haluan uskoa. En ole siitä ihan varma. Tavallaan haluaisin uskoa, että kaikki kuolleet ovat samassa paikassa yhdessä, ja että he näkevät meidät. Se on lohdullisempi ajatus, kuin että he vain lakkaisivat olemasta.

Siltä varalta, ettei N ole nähnyt meitä enää, haluaisin hänen tietävän seuraavat asiat:

Yksi ystäväsi on raskaana.

Isäsi polttaa tupakkaa. Tiedän, en olisi minäkään ikinä uskonut!

Veljesi saa sinun autosi ja hän pitää siitä hyvää huolta.

Se meidän suosikkikiinteistövälittäjä soitti minulle yhtenä päivänä ja hän oli tosi järkyttynyt. Ei voinut uskoa todeksi.

Aion säilyttää kaikki pienet aarteesi, jotka ovat siellä pahvilaatikossa vaatekaapin ylähyllyllä. Ja kellokokoelmasi. Ja ne järkyttävät kotikalsarit, eihän niitä vaan voi heittää pois!

Lähetin Redramalle viestin silloin heti kuolemasi jälkeen, kun näin hänen keikkansa laivalla ja jäi niin hyvä mieli siitä. Ja hän vastasi minulle kahdella henkilökohtaisella viestillä! Eikö olekin siistiä!

Sinun työkaverisi ovat todella murtuneita kuolemastasi. Et usko, kuinka tärkeä olit heille. Pomosi tuli juttelemaan minulle hautajaisissasi sinun hautasi reunalla ja tajusin, kuinka hiton paljon merkitsit heille kaikille. Olit heidän aurinkonsa.

Vaikka itse sanonkin, näytin aika hyvältä hautajaisissasi. Sinä olisit pitänyt mekostani. Voin kuvitella ilmeesi, jos olisit nähnyt sen minun päälläni.

Minä pärjään kyllä. Älä huolehdi minusta. Oletko koskaan nähnyt minun luovuttavan? Niinpä. En luovuta nytkään, en luovuta koskaan. Älä vaivaa mieltäsi sillä asialla.

Rakastan sinua.

Välillä on tosin niitäkin hetkiä, kun toivoisin, ettei hän näe ihan kaikkea. Toivoisin, ettei hän esimerkiksi ole nähnyt, miten olen käynyt lentopallopeleissä sisarusteni kanssa ja katsellut aivan liian nuoria pelaajia kuola valuen. Toivoisin, ettei hän näe, kun käyn vessassa. Toivoisin, ettei hän näe, kun puhun kotona itsekseni ja vaikutan sekopäältä. Toivoisin, ettei hän näe kaikkia niitä kyyneleitä, jotka olen vuodattanut hänen takiaan. Se tekisi hänet todella surulliseksi. Enkä kestä, että hän olisi surullinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti