Kun lääkäri oli kertonut meille, että N on aivokuollut eikä hän enää herää, oli seuraava kysymys, haluammeko antaa N:n elimet luovutettavaksi. Olin pöyristynyt. Ensin hän ilmoittaa, ettemme saa teidän rakastanne eloon, ja samaan hengenvetoon kysyy, saammeko kuitenkin viedä häneltä sydämen. Ensimmäinen ajatus oli ehdoton ei. Ette missään nimessä vie häneltä mitään. Se oli jokaisen huoneessa olijan ensimmäinen ajatus.
Mietimme sitä pitkään. Ja lopputuloksena oli, että viekää kaikki mitä irti saatte. N oli yksi avuliaimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Hän oli aina auttamassa ihan kaikkia, joka asiassa.Tulimme siihen lopputulokseen, että N olisi viimeisenäkin tekonaan valmis auttamaan jotakin muuta. Kyllä N olisi sitä halunnut. Ei hän enää sydämellään tai muilla elimillään mitään tee, ei ne häntä eloon tuo. Mutta jonkun muun voi tuoda.
Ainoa huoleni on, että N:n elimet menevät jollekin paskalle tyypille. Jollekin vanhalle juoppopummille tai muulle, joka ei osaa uusia elimiä edes arvostaa. Mutta sitähän ei saa koskaan tietää. Ja toisaalta se on varmaa, että vaikka N:n sydän menisi kuinka huonolle ihmiselle tahansa, hänestä tulee varmasti sen sydämen saatuaan hyvä. Koska se sydän on kultaisin sydän, mitä kukaan voi saada. Ja N:n sydän jatkaa nyt eloaan jossain toisessa ihmisessä. Tavallaan hänen elämänsä jatkuu edelleen jossain muodossa. Se on kaunis ajatus. Kunpa sitä kantaisi joku, jolla on paljon elinvuosia jäljellä ja joka pitäisi siitä hyvää huolta.
Minusta tämä oli oikea päätös, vaikka aluksi epäröimmekin. Joku voi saada uuden alun elämälleen N:n ansiosta. Nyt N:n sydän ei lakkaa lyömästä vielä pitkään aikaan. Tiedän, että N olisi halunnut niin.
Hei S
VastaaPoistaEnsiksi haluan ilmaista osanottoni ja olen todella pahoillani että olet joutunut kohtaamaan tällaisen tuskan jo näin aikaisin elämässäsi <3
Löysin blogisi sattumalta ja luin kaikki kirjoituksesi saman tien kyynel silmässä eläen hetken mukanasi. Olet todellakin selviytyjä(!) ja ihailen suunnattomasti sitä miten olet tsempannut ja ottanut askelia eteenpäin, vaikka voin vain kuvitella kuinka raastavan vaikeata se on ollut.
Halusin jättää kommenttini tähän nimenomaiseen kirjoitukseen, koska haluan kiittää sinua tästä tekstistä sekä päätöksestä elinten luovuttamisesta. Arvostan elinluovutuspäätöstänne enemmän kuin voit kuvitellakaan. Suurempaa lahjaa kuin elämä ei voi toiselle ihmiselle antaa ja se, että olette pystyneet suuren surun ja järkytyksen keskellä sen antamaan jollekin sitä kipeästi tarvitsevalle, on uskomattoman hieno ja epäitsekäs teko. Minulla todettiin täysin yllättäen vuosi sitten parantumaton maksasairaus (ironista että absolutistilla on maksa pilalla) ja jotta voisin elää vanhaksi (olen 23v.), tulen lähitulevaisuudessa tarvitsemaan maksansiirron. Tiedän, että en voi silloin kiittää elämän lahjan minulle antavia, joten minusta tuntuu tärkeältä että voin ilmaista kiitollisuuttani muiden puolesta, koska mietin usein tulevan maksansiirtoni toisella puolella olevaa kuolemaa ja surun murtamia läheisiä.
KIITOS. Iso kiitos sinulle. Tällaisten kommenttien takia tämän blogin pitäminen on ihan parasta. Kiitokset tsempeistä ja kauniista sanoista!
PoistaJa paljon voimia ja valoisia päiviä toivon sinunkin matkasi varrelle. On nuo sairaudet vaan ikävä juttu. Toivottavasti sinulla on vielä pitkä ja onnellinen elämä edessä uuden maksan myötä!
Ymmärrän täysin, ettei elinluovuttajien tai elimen saajien tietoja luovuteta kenellekään eteenpäin. Mutta mietin silti usein, kenen rinnassa N:n sydän sykkii. Mietin, kenen elämän hän pelasti. Olisi niin kiva tietää! Ymmärrän sinunkin ajatuksen, että haluaisit kiittää tulevan maksasi luovuttaneen läheisiä.
Se on lohduttava ajatus, että päätöksellämme pelastimme henkiä. Se tuntuu hyvältä. Joku varmasti todella arvostaa sitä, kuten sinä teet.