Huomenna

Huomenna.

Minua oksettaa ja voin pahoin, kun ajattelen huomista. Mitä jos oksennan kirkon lattialle? Onkohan jollekin joskus käynyt niin?

Puin tänään päälle huomisen vaatteeni, meikkasin vedenkestävillä meikeillä, lakkasin kynnet ja kokeilin eri kampauksia. Haluan näyttää mahdollisimman hyvältä vielä viimeistä kertaa N:ää varten. Tänään näytinkin ihan hyvältä. Huomenna en näytä, kun naama on itkemisestä kirjava ja silmät punaiset.

En ole ikinä ollut näin jännittynyt ja peloissani. En todellakaan suunnitellut, että joutuisin kokemaan tällaisen päivän näin nuorena. Tämä on painajaista. Kyllä hitto vieköön taas mietin, mitä pahaa minä olen tässä elämässä tehnyt, että ansaitsin tämän. En keksi yhtäkään asiaa. En minä kertakaikkiaan ole tätä ansainnut.

Huomenna tähän aikaan kaikki on jo ohi. Toivottavasti olo on silloin helpottunut ja rauhallinen. Kriisityöntekijät tulevat taas heti sunnuntaiaamuna käymään. Ehkä se on ihan hyvä. Ehkä he osaavat sanoa oikeita sanoja siinä hetkessä.

Pelkään myös, mitä tapahtuu huomisen jälkeen. Sitten alkaa ihan oikea arki. Minun pitää irtisanoa asuntomme vuokrasopimus ja käydä kaikki tavarat läpi. Jokaikinen N:n tavara. Mitä ihmettä teen niille? Mistä ihmeestä saan voimaa suorittaa tuollaisen urakan?

Kunhan ensin selviytyisi huomisesta. En halua mennä nukkumaan, koska silloin huominen tulee nopeammin. Kunpa se ei koskaan tulisi. En ole valmis tähän.