Tämä hautajaisten jälkeinen alkuviikko on mennyt jotenkin sekavissa fiiliksissä. En oikein tiedä, voinko hyvin vai huonosti. Olen nähnyt kavereita ja kriisityöntekijöitä ja käynyt koulussa. Mutta silti yksin ollessa olen uinut aika syvissä vesissä välillä. Kaikki on hyvin niin kauan, kun pidän itseni kiireisenä.
Päätin, että hautajaisten jälkeen otan kihlasormuksen pois vasemmasta nimettömästäni. Pakko minun on opetella olemaan ilman sitä. Nyt olen pitänyt sitä oikean käden nimettömässä. Sekin tuntui jotenkin hirmu suurelta askeleelta. Mutta pakko sekin askel oli vain ottaa.
Eilisen ja tämän päivän olin meidän asunnollamme pakkailemassa omia tavaroitani. Asunto on minulla nyt huhtikuun loppuun asti, ja sitten muutan kevään ja kesän ajaksi vanhemmilleni. Toki täällä vanhemmillani olen asunut nyt koko ajan. Isäni toi minulle eilen muuttolaatikoita, ja tyhjensin jo oman vaatekaappini. Jessus, miten paljon vaatteita yksi ihminen voi omistaa! Ja onhan se tosi haikeaa ja väärin. Minä luulin, että seuraavan kerran kun pakkaan tavarani, muutan ne minun ja N:n ensimmäiseen yhteiseen omaan asuntoon. Sen sijaan minä muutan nyt yksin takaisin lapsuudenkotiini. Ei tämän todellakaan pitänyt mennä näin. Se on niin väärin.
Nukuin eilen meidän asunnossamme ja näin ensimmäistä kertaa unta N:stä tämän kuoleman jälkeen. Olenkin ihmetellyt, kun en ole nähnyt vielä kertaakaan unta hänestä, ainakaan niin, että itse muistaisin. Tässä unessa N tuli kotiin ja kun näin hänet, tiesin heti siinä unessakin, että se on unta. En siis nähnyt mitään ihanaa rakkausunta hänestä ja aamulla herännyt pettyneenä, vaan tajusin heti unessa, ettei se ole totta.
Odotan yhä sitä päivää, kun en hauskan jutun kuultuani ajattele, että tämä on pakko kertoa hänelle.
Odotan yhä sitä päivää, kun en jokaisessa kadunkulmassa toivo törmääväni häneen.
Odotan yhä sitä päivää, kun en enää odota häntä kotiin, kun kuulen hissin äänen rapussa.
Odotan yhä sitä päivää, kun ymmärrän, ettei hän enää tule kuitenkaan, vaikka hissi kuinka nouseekin meidän kerrokseemme.
En halua sääliä sinua, koska sääliä vähiten kaipaa. Sinä selviät tästä. Jokaiselle meistä on annettu jotain mistä selvitä. Ehkä tämä oli merkki jostain mitä et vielä tiedä. Tulet varmasti näkemään valoa joskus. Minun V:ni päätti lähteä. On paljon rankempaa kun toinen elää, usko pois sinä selviät.
VastaaPoistaKiitos sinulle kommentista <3 Lämmitti mieltä. Niin minäkin haluan ajatella, että tällä oli joku tarkoitus, joka valkenee joskus myöhemmin. Voimaa ja valoa myös sinulle.
Poista