Mistä sen tietää

Maanantaiaamu. Kello soi 5.15. Herään hyvin nukutun, joskin liian lyhyen yön jälkeen laittautumaan ja valitsemaan vaatteita työpäivää varten. Kuuntelen samalla musiikkia, ja soittolistasta pärähtää soimaan joku Tehosekoittimen biisi. Ihan välittömästi muistan ihanan hetken muutaman viikon takaa: olimme viettämässä festariviikonloppua, päivä alkoi kääntymään illaksi, aurinko laski sen verran mitä se nyt keskellä kesää laskee, ja Valonkantajan alkutahdit alkoivat soimaan. Hypimme, tanssimme ja lauloimme ystäväni kanssa aivan mielipuolisina, koska jokainen biisi oli vain niin helkkarin hyvä. Maiharit olivat hiekkapölyn ja siideriroiskeiden peitossa, hymyä oli ihan mahdotonta saada laskemaan, ja sillä hetkellä minulta ei puuttunut mitään. Tuo hetki on yksi tämän kesän onnellisimmista.

Tänä aamuna nuo samat biisit veivät minut taas siihen ihanaan fiilikseen ja tunteeseen. Oli pakko kääntää volumea kovemmalle ja tanssia ympäri kämppää siinä aamutuimaan. Oli vain niin kertakaikkisen hyvä fiilis. Niin hyvä fiilis siitä, että olen saanut nähdä Tehosekoittimen livenä, että kesä jatkuu vielä, että saan tänäkin maanantaiaamuna lähteä töihin, ja että lomapäiviä on vielä tälle kesälle jäljelläkin.

Jos joku olisi keväällä kertonut, että tulen kokemaan tällaisen kesän, en olisi uskonut. On ihan pähkähullua, että olen saanut elää tällaisen kesän. Niin tapahtumarikkaan, onnellisen ja onnekkaan kesän. Ja hauskan. Olen nähnyt ystäviä vaikka kuinka paljon ja tehnyt hauskoja reissuja. Se on ollut ihaninta ikinä. Ihanaa, että näiden koronavuosien jälkeen on taas voinut reissata ja käydä festareilla ja ylipäätään viettää porukalla aikaa. Tutustua uusiin ihmisiin. En koskaan unohda tämän kesän päiviä, jotka olen saanut viettää ystävien kanssa.

Mutta täytyy myöntää, että oman osansa tämän kesän ihanuuteen on tuonut eräs mies. En ole tuntenut näin vuosikausiin. En todellakaan ole ihastunut tällä tavalla pitkiin aikoihin. Mietin aina aiemmin, että mistä sen sitten tietää. Mistä sen tietää, kun kohdalle osuu "oikea" tyyppi. Vaikka olen ollut aiemminkin rakastunut, olin silti epävarma, että miten voi olla varma. Ihmettelin, miksi tapailen teoriassa täydellisiä miehiä, mutta en tunne heitä kohtaan mitään. Että mikä minussa on oikein vikana, kun en onnistu kehittämään minkäänlaisia tunteita, vaikka nämä miehet ovat tosi hyviä tyyppejä. Pohdin, olenko luovuttanut heidän suhteen liian helpolla. Pohdin, syttyvätkö tunteet ajan kanssa. Pohdin monen monta kertaa, pitäisikö jatkaa tapailua sellaisen ihan ok tyypin kanssa, ja odottaa, ihastuisinko myöhemmin. Että ei kai kaikki suhteet ala raketin lailla, vaan joskus tunteet kasvavat ystävyyden myötä. Että olenko ihan hölmö, kun päästän jatkuvasti näitä hyviä miehiä menemään, enkä yrittänyt tarpeeksi. Mitä, jos joku näistä hyvistä miehistä olisikin ollut minulle se oikea, enkä vain ole itse tajunnut sitä? Tai entä, jos en koskaan loppuelämäni aikana rakastu kehenkään, ja sitten vaan tyydyn olemaan jonkun ihan ok:n kanssa?

Enää en mieti. Kyllä sen vaan tietää. Tämä mies ei ole lähellekään sellainen, millaista miestä aiemmin "etsin". Mutta tällaista tunnetta ei ole minulle kukaan saanut vuosikausiin. Hänessä on jotain spesiaalia. Kiitän itseäni, etten tyytynyt kehen tahansa, vaan uskalsin olla pitkänkin ajan yksin ja luottaa siihen, että se oikea tyyppi tulee vielä vastaan. Tämä tunne on juuri se, mitä etsin. Hänen kohdallaan en mieti enkä pohdi. Hän tekee kaikesta helppoa.

Jos vielä joskus tulee se päivä, että olen ihan rikki ja kaikki tuntuu turhalta ja toivottomalta, haluan muistaa tämän hetken. Sen hetken, kun Kaikki nuoret tyypit kertoo minusta, kun rakkauteen on helppo uskoa, ja kun tekee mieli tanssia maanantaiaamuna olohuoneessa ennen auringon nousua.

Tuu mua vastaan

Tämän blogin nimi tulee Chisun biisistä Tuu mua vastaan. Olen varmaan joskus kertonutkin tarinan biisin takaa, mutta kerron sen vielä uudelleen:

N oli joutunut kovan päänsäryn takia kotipaikkakuntamme sairaalaan, ja seuraavana aamuna hänet siirrettiin Töölöön. Lähdimme aamupäivällä N:n siskon ja veljen kanssa ajamaan Töölön sairaalalle. Se matka oli varmasti elämäni pisimpiä. Kukaan ei sanonut matkan aikana varmaan sanaakaan. Oli kirkas talvipäivä ja pakkasta. Radiosta alkoi soimaan tuo kyseinen biisi. Erityisesti siitä jäi mieleen lause "yhdes piti elää, yhdes piti kuolla". En vielä silloin osannut ajatella, että N saattaa kuolla tähän. Muistan ajatelleeni, että Suomessa on maailman parhaat lääkärit ja kirurgit, tottakai hän selviää tästä.

Sen päivän jälkeen biisi on ollut minulle tärkeä. Ihan joka kerta, kun kuulen sen, se muistuttaa hänestä ja siitä hetkestä. Kun aloitin tämän blogin, en edes sen kummemmin joutunut miettimään tämän nimeä. Oli vain itsestäänselvää, että tuo lause päätyy blogin nimeksi. Muistan myös sieltä ihan ensimmäisiltä N:n kuoleman jälkeisiltä viikoilta hetken, kun olen istunut Kelan aulassa, ja siellä alkoi soimaan tämä biisi. Olen lähettänyt silloin ystävälleni viestin, että hajoan tähän paikkaan.

En hajonnut. En siihen, enkä mihinkään muuhunkaan hetkeen. 

Tänä kesänä tuo biisi sai yllättäen uudenlaisen merkityksen. Olimme toisella puolen Suomea viettämässä festariviikonloppua. Olin reissussa ystäväni kanssa, ja omien kavereidensa kanssa festareilla oli myös mies, jota tällä hetkellä tapailen. Hän kun sattuu olemaan kyseiseltä paikkakunnalta kotoisin. Olimme ystäväni kanssa menneet festarialueelle kuuntelemaan jo päivän ensimmäistä esiintyjää, ja sovimme tapaavamme tämän toisen porukan myöhemmin illalla. Päivä oli varsin ihana, kun ystäväni kanssa fiilistelimme bändejä ja samalla odotin jännittyneenä, että näen ensimmäistä kertaa tapailemani miehen parhaimmat ystävät. Alkuillasta, kun Chisu soitti päälavalla omaa keikkaansa ja olimme ystäväni kanssa anniskelualueella nautiskelemassa juomia, sain viestin, jossa meitä pyydettiin tulemaan vähän matkan päähän. Tapailemani mies oli kavereidensa kanssa tullut juuri festarialueelle. Ystäväni jäi juomaan juomansa loppuun, ja minä lähdin jo edeltä kävelemään sovittuun paikkaan. Aurinko paistoi kuumasti vaikka sääennusteet lupasivat sadetta, koko viikonloppu oli vasta alussa, olin kesälomalla ja päälläni oli ihana kirkkaan pinkki mekko. Olin tosi onnellinen ja oli kevyt olo.

Ja silloin soi se biisi. Tuu mua vastaan. Kävelin yksinäni iloisen ihmisjoukon läpi tuon biisin soidessa ja lauloin samalla sanoja, jotka osaan ulkoa. Siideri tuntui mukavalta päässä ja vatsanpohjassa tuntui kivalta, koska olin juuri tapaamassa miehen, johon olin tosi ihastunut. Ajattelin, että tämän on oltava merkki. Juuri nyt juuri tämä biisi. Tämän kuuluu mennä juuri näin, ja minun kuuluu saada tämän laulun ympärille myös onnellisia muistoja.

Näin hänet jo kaukaa ihmisten keskeltä. Hän oli lähtenyt kävelemään minua vastaan. Tietenkin.

Rakas N

Olet ollut poissa niin käsittämättömän kauan, ettei sitä oikein edes tajua. Välillä tuntuu, että elämä sinun kanssasi tapahtui jossain ihan toisessa universumissa, toisessa todellisuudessa. Ja tavallaan se tapahtuikin, koska elämiä on tasan kaksi: ennen sinua ja sinun jälkeesi. Ihan kirjaimellisesti tuntuu siltä, että elin aivan toista elämää kanssasi silloin joskus. Ja nyt olen ilman sinua tässä uudessa elämässäni, vahvana ja voimakkaana. Kai siitäkin voi olla onnellinen, että on saanut kaksi erilaista elämää yhden sijaan.

Sinä olit minulle niin järjettömän hyvä. Kaikin mahdollisin tavoin sopiva ja hyvä. Sinä arvostit ja kunnioitit minua. Kun sanoit minua kauniiksi, uskoin sen sataprosenttisesti. Teit kaikkesi, että minulla olisi hyvä. En varmasti osannut arvostaa sitä silloin. Anna anteeksi, etten osannut.

En ikinä tyydy kehenkään, joka ei kohtele minua yhtä hyvin kuin sinä. En halua samanlaista ihmistä kuin sinä, koska kukaan ei voi ikinä korvata sinua. Kukaan ei voi olla minulle sinä. En etsi tilallesi ketään. Mutta jollekin mahtavalle ihmiselle on tilaa sydämessäni, siinä sinun muistojesi vieressä. Jollekin, joka kohtelee minua yhtä hyvin kuin sinä. Ja minulla on sille tyypille tosi paljon rakkautta annettavana.

Sinä teit minusta minut. Sinun kanssasi sain kasvaa, aikuistua, opetella ja kokeilla. Erehtyäkin, tehdä virheitä. Ja onnistua, erityisesti onnistua.

Minun on todella täytynyt onnistua, että olen nyt tässä. Katso, miten pitkälle olen päässyt! Kun kirjoitan tätä nyt tiistaiaamuna tässä työpöytäni ääressä (ei kerrota kellekään, että käytän työaikaani tähän), en voi olla muuta kuin onnellinen. Onnea on omistaa työ, johon on ihanaa palata kesäloman jälkeen. Ja onnea oli saada viettää viimeinen lomaviikonloppu ystäväporukan kanssa mökillä. Tiedätkö N, on sinun ansiotasi, että nämä ihanat ihmiset kuuluvat elämääni, ja saan kutsua heitä ystävikseni. Jos en olisi tavannut sinua, ja muuttanut asumaan kotikaupunkiisi, en olisi ikinä päätynyt siihen kouluun mihin lopulta päädyin, ja tavannut näitä ihmisiä. Olisitko uskonut, että nämä tyypit, joihin tutustuin jo ensimmäisenä koulupäivänä, ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä kahdeksan vuotta myöhemmin?

Puhun sinusta aina pelkästään hyvää. Minun pitäisi ylipäätään puhua sinusta paljon enemmän ja useammin. Koska jos minä en sitä tee, niin kuka sitten? On kunniatehtäväni ja oikeuteni, että saan puhua sinusta ja kertoa tarinoita sinusta. Ei se ole taakka vaan kunnia.

Olet jäänyt sydämeeni koko elämäni loppuun asti. En ikinä lakkaa hymyilemästä, kun ajattelen sinua.