Rakas N

Olet ollut poissa niin käsittämättömän kauan, ettei sitä oikein edes tajua. Välillä tuntuu, että elämä sinun kanssasi tapahtui jossain ihan toisessa universumissa, toisessa todellisuudessa. Ja tavallaan se tapahtuikin, koska elämiä on tasan kaksi: ennen sinua ja sinun jälkeesi. Ihan kirjaimellisesti tuntuu siltä, että elin aivan toista elämää kanssasi silloin joskus. Ja nyt olen ilman sinua tässä uudessa elämässäni, vahvana ja voimakkaana. Kai siitäkin voi olla onnellinen, että on saanut kaksi erilaista elämää yhden sijaan.

Sinä olit minulle niin järjettömän hyvä. Kaikin mahdollisin tavoin sopiva ja hyvä. Sinä arvostit ja kunnioitit minua. Kun sanoit minua kauniiksi, uskoin sen sataprosenttisesti. Teit kaikkesi, että minulla olisi hyvä. En varmasti osannut arvostaa sitä silloin. Anna anteeksi, etten osannut.

En ikinä tyydy kehenkään, joka ei kohtele minua yhtä hyvin kuin sinä. En halua samanlaista ihmistä kuin sinä, koska kukaan ei voi ikinä korvata sinua. Kukaan ei voi olla minulle sinä. En etsi tilallesi ketään. Mutta jollekin mahtavalle ihmiselle on tilaa sydämessäni, siinä sinun muistojesi vieressä. Jollekin, joka kohtelee minua yhtä hyvin kuin sinä. Ja minulla on sille tyypille tosi paljon rakkautta annettavana.

Sinä teit minusta minut. Sinun kanssasi sain kasvaa, aikuistua, opetella ja kokeilla. Erehtyäkin, tehdä virheitä. Ja onnistua, erityisesti onnistua.

Minun on todella täytynyt onnistua, että olen nyt tässä. Katso, miten pitkälle olen päässyt! Kun kirjoitan tätä nyt tiistaiaamuna tässä työpöytäni ääressä (ei kerrota kellekään, että käytän työaikaani tähän), en voi olla muuta kuin onnellinen. Onnea on omistaa työ, johon on ihanaa palata kesäloman jälkeen. Ja onnea oli saada viettää viimeinen lomaviikonloppu ystäväporukan kanssa mökillä. Tiedätkö N, on sinun ansiotasi, että nämä ihanat ihmiset kuuluvat elämääni, ja saan kutsua heitä ystävikseni. Jos en olisi tavannut sinua, ja muuttanut asumaan kotikaupunkiisi, en olisi ikinä päätynyt siihen kouluun mihin lopulta päädyin, ja tavannut näitä ihmisiä. Olisitko uskonut, että nämä tyypit, joihin tutustuin jo ensimmäisenä koulupäivänä, ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä kahdeksan vuotta myöhemmin?

Puhun sinusta aina pelkästään hyvää. Minun pitäisi ylipäätään puhua sinusta paljon enemmän ja useammin. Koska jos minä en sitä tee, niin kuka sitten? On kunniatehtäväni ja oikeuteni, että saan puhua sinusta ja kertoa tarinoita sinusta. Ei se ole taakka vaan kunnia.

Olet jäänyt sydämeeni koko elämäni loppuun asti. En ikinä lakkaa hymyilemästä, kun ajattelen sinua.