Kuolinsyy

Minä en oikeastaan tiedä N:n kuolinsyytä. Eivätkä lääkäritkään tiedä. Tai siis, tiedän sen, että hänen aivokammionsa laajenivat ja kallon sisäinen paine kasvoi liian suureksi, eikä selkäydinneste päässyt virtaamaan normaalisti. Sairaalassa nukkuessaan hän meni tajuttomaksi, eikä enää herännyt. Mutta mikä siihen johti? Mikä tuollaisen aiheutti? Sitä ei tiedä kukaan.

N:lle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Odotan todella sen tuloksia, sillä niistä pitäisi selvitä enemmän. On todella turhauttavaa, kun ihmiset kysyvät, mihin N kuoli. Kun en minä tiedä! Hän vain meni päänsäryn takia sairaalaan ja kuoli. En pysty mitenkään lyhyesti selittämään, mihin hän kuoli. Voin selittää tuon tarinan aivokammioista ja paineesta, mutta en voi vastata kysymykseen, mistä hemmetistä tuollainen tulee.

Jostain kumman syystä minä en ole vielä ruvennut jossittelemaan ja syyttelemään. Jotenkin haluan uskoa, että tämän asian vain piti tapahtua, eikä sille kukaan voinut mitään. Mutta jos alan jossittelemaan ja hakemaan syyllisiä, tajuan, että tämä kuolema olisi ehkä jotenkin voitu estää. Voin jossitella, että miksei N mennyt lääkäriin edellisenä päivänä, tai edes muutamaa tuntia aiemmin, miksei lääkärit kuvanneet hänen päätään heti, miksi hänen annettiin nukahtaa ja miksi häntä ei tarkkailtu nukkuessa tarpeeksi usein. Voin hakea syyllistä itsestäni, miksen pakottanut häntä lääkäriin aiemmin. Voin syyllistää lääkäreitä ja hoitajia, mikseivät he kuvanneet häntä heti ja tutkineet kunnolla, miksei häntä tarkkailtu, miksi päänsärky kuitattiin migreenillä, miksi tutkimuksia lykättiin seuraavaan aamuun. Jos haen syyllisiä, löydän heitä montakin. Jos jossittelen, löydän montakin asiaa, jotka olisi voitu tehdä toisin. Ja kuka tietää, ehkä toisin tekemällä N olisi vielä täällä.

En kuitenkaan halua ajatella noita asioita. Koska ne romuttavat uskomukseni, että tämän oli tarkoitus mennä näin. Nuo asiat saavat minut ymmärtämään, että jotain olisi voitu ehkä tehdä. Hänet olisi voitu ehkä pelastaa. Enkä pysty elämään sen ajatuksen kanssa. En pysty elämään sen ajatuksen kanssa, että tämä saattoi olla tosi pienestä kiinni. En halua ajatella sitä. Ajattelen mieluummin, että tällä oli joku aivan järjetön tarkoitus, ja näin nyt vain oli kirjoitettu tähtiin. Minua jotenkin lohduttaa ajatus, ettei kukaan voinut tälle mitään. Vaikkei se olisi totuus, se lohduttaa silti.