Teimme N:n kanssa uudenvuoden lupauksen. Aloimme tammikuussa käymään kuntosalilla ja syömään terveellisemmin. Jopa minä, joka en ymmärrä kuntosalilaitteista yhtään mitään, innostuin käymään salilla. Kuukauden me ehdimme siellä käymään, ennen kuin N menehtyi. Koko tammikuun me kokkailimme kotona kasvissosekeittoja ja salaatteja. Olemme vaikka kuinka monta kertaa aiemminkin luvanneet, että "nyt alkaa terveellisemmät elämäntavat", mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun se todella toteutui.
Ostin tammikuun alussa vaa'an. Loppuvuosi meni ihan täydeksi herkutteluksi, ja tammikuun alussa vaaka näytti kauheita lukemia. Tänään kävin pitkästä aikaa uudestaan vaa'alla. Enkä muista, milloin olisin viimeksi painanut näin vähän. Kaveritkin ovat sanoneet, että kasvoni näyttävät jotenkin kapeammilta. Eikä se valitettavasti ole salaatin ja kuntosalin ansiota, vaan surun. Syön kyllä, mutta paljon vähemmän kuin normaalisti, koska ei vain tee mieli. Olen laihtunut reilussa kahdessa viikossa monta kiloa. Ei tee mieli edes karkkia, ei yhtään, vaikka normaalisti voisin elää irtokarkeilla. Maailman nopein laihdutuskuuri siis.
Olemme tällä viikolla miettineet paljon, mitä haluamme tarjota muistotilaisuudessa. N:n isä ehdotti ihan kunnon ruokatarjoilua, mutta kenellä muka on sinä päivänä ruokahalua syödä oikein pitkän kaavan mukaan? Päädyimme siihen, että pitopalvelu tekee voileipäkakkuja ja salaatteja, ja myöhemmin on sitten kahvitarjoilu. N piti voileipäkakuista. Hän halusi aina juhliin voileipäkakun. Makeasta hän ei koskaan välittänyt niin paljon. Ei täytekakkuja, pullia tai donitseja. Mutta suolaiset herkut, kuten sipsit ja hampurilaiset, olivat N:n mieleen. Ainoa makea, josta hän piti, oli vanilijajäätelö ja kinuskikastike. Ja kerran lähdimme keskellä yötä ajamaan Mäkkäriin, kun herra sai päähänsä haluta mansikkapirtelöä. N:n ruokahalu oli ihan pohjaton. Aina nälkä.
N oli niin hyvä laittamaan ruokaa. Hän oli se meidän perheen kokki. Viikonloppuisin piti aina saada kunnon pihviä tai muuta parempaa ruokaa. Pelkäänkin, että sitten joskus kun muutan asumaan yksin, en osaa tehdä ruokaa. Mitä minä oikein teen, kun ei ole enää omaa kokkia tekemässä ja neuvomassa? Varmaan laihdun sitten lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti