Kiirettä ja kahvihetkiä

Tämä viikko on melkoinen hulinaviikko. Eilen alkoi koulu kesäloman jälkeen. Olipa ihanaa nähdä rakkaita koulukavereita pitkän tauon jälkeen! Nyt on taas kalenterissa täytettä loppuvuoteen asti. Luentoja, tenttejä ja näyttöjä. Mutta myös opiskelijabileitä, risteilyjä ja pyjamabileitä. Odotan näitä jälkimmäisiä hieman enemmän. Pakko myöntää.

Torstaina on muutto, ja sitä ennen täytyisi ehtiä tehdä pari työvuoroakin. Tämä päivä on mennyt pakkaillessa tavaroita. Miten ihmeessä olen onnistunut haalimaan tänne vanhemmilleni tällaisen määrän tavaraa?! Olen asunut täällä puoli vuotta. Vaatteita on monta isoa laatikollista. Ja varastossa odottaa koko muu omaisuuteni. Tuli pieni ahdistus tästä tavaramäärästä. Minä säästin lähestulkoon kaikki yhteiset huonekalumme ja tavaramme (poislukien ainoastaan N:n vaatteet). Ennen asuimme kaksiossa, nyt muutan yksiöön. Sehän nyt vain on fakta, ettei kaksion tavaroita voi saada mahtumaan yksiöön! Pakko vuokrata kirpputoripöytä ja luopua turhista vaatteista ja muusta tavarasta.

Olen onnellinen siitä, kuinka moni läheinen on tarjonnut apuaan muutossa. Jos olisin vastannut kaikkiin tarjouksiin kyllä, muuttaisimme varmaan lähemmäs 20 hengen porukalla! Kylläpä olen saanut ihanan ihmisjoukon ympärilleni. Niin huolehtivaisia ja välittäviä ihmisiä. Tarjoavat apua, ennen kuin ehdin sitä itse pyytää! Tänään kävin kahvilla vuosien takaisen ystäväni kanssa. Onnea ovat ihmiset, joiden kanssa pysyy ystävänä, vaikka vuodet kuluvat ja kilometrit välissä lisääntyvät. Sellaiset, joiden kanssa on kokenut paljon hauskoja hetkiä, mutta jotka eivät hylkää sillä kaikista pahimmallakaan hetkellä. Juuri sellaiset, kuin tämä ystäväni. Jos me emme olisi koskaan tutustuneet, en olisi ikinä tavannut N:ää, sillä tämän ystävän kanssa olimme risteilyllä, kun tapasin N:n ensimmäisen kerran. Siinä mielessä siis poikkeuksellisen merkittävä ystävyys.

En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan muutettua ja saan kaikki tavarani vihdoin saman katon alle. Kun ihan oikeasti minulla on oma koti. Odotan sitä hetkeä, kun kaikki tavarat on purettu, ja pääsee miettimään pieniä yksityiskohtia asunnossa. Haluaisin sängyn yläpuolelle jonkinlaisen kollaasin valokuvia. Ajattelin teettää läjän mustavalkoisia kuvia elämäni ihanimmista hetkistä ja ihmisistä, ja laittaa ne sänkyni yläpuolelle, jotten ole koskaan yksin. Sitten haluaisin ostaa jotkut hienot kehykset ja laittaa N:n valokuvan niihin tv-tasolle. Ehkäpä kynttilöitä viereen. Haluan, että N on läsnä minun kanssani. Ja ystävät. Jos eivät fyysisesti, niin ainakin valokuvien muodossa. Haluan ensimmäisenä herätessäni nähdä ystävieni ja N:n hymyt. Ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa muistella vuosia ja hetkiä, joita olen heidän kanssaan kokenut. Silloin nukahdan jokaikinen ilta onnellisena.