Oma koti

Uusi kuukausi, uusi asunto, uusi askel elämässä. Täällä minä istun pahvilaatikoiden keskellä omassa pienessä yksiössäni. Edessäni on pakastepizza ja karkkipussi, telkkarissa pyörii Sinkkuelämää, sohvasta vain yksi kulma on vapaana minulle, koska puolet siitä on peitetty pahvilaatikoilla ja matolla, eikä minulla ole hajuakaan, missä kännykkäni laturi on. Silti nyt on hyvä. Nyt vain tuntuu hyvältä. Olla tässä.

Tällä hetkellä ei tunnu lainkaan pahalta nähdä kaikkia näitä meidän yhteisiä tavaroitamme. Tämä uusi asuntohan on nyt täynnä meidän yhteistä tavaraamme. Kaikki on meidän. Tästä yksiöstä tulee kuin identtinen versio entisestä asunnostamme. Jokaiseen tavaraan liittyy muisto. Tuon suihkuverhon ostimme Keskisen kyläkaupasta Tuurista. Nuo lakanat saimme mummiltani joululahjaksi. Tuon taulun ostit kirpputorilta kuukausi ennen kuolemaasi. Kaikella on tarinansa ja muistonsa. Siksi en halua luopua näistä. En halua sisustaa kotiani millään muulla. Nyt N on tavallaan läsnä minun uudessa elämässäni. Hänen muistonsa istuu kanssani tässä sohvalla ja hänen muistonsa nukkuu kanssani parisängyn toisella puolella. Mutta silti minä menen eteenpäin. Toisina päivinä ilman häntä ja toisina hänen kanssaan.

Minulla oli muuttoapuna joukko käsittämättömän avuliaita ihmisiä. Miten näin hyväsydämistä porukkaa voikin olla olemassa? Ei voi olla mitään muuta kuin kiitollinen, että minun elämäni on täynnä näin upeita ihmisiä. N:n paras kaveri roudasi pakettiautollaan huonekalut, N:n äiti pesi kaikki tekstiilit ja ystäväni auttoi kantamaan tavaroita tänne neljänteen kerrokseen.

Loppuviikko kuluu tavaroita purkaessa. Täällä vallitsee täysi kaaos varmaan monta päivää. Mutta pikkuhiljaa, askel kerrallaan, kuten olen puolen vuoden aikana elänyt muutenkin. Tämä tuntuu jo nyt kodilta. Johtuuko se sitten näistä kalusteista, en tiedä. Mutta uskon viihtyväni tässä pikkukodissani. Täällä minä nyt todennäköisesti asun niin kauan, kunnes valmistun. Sen pidemmälle on turha miettiä. Niinkään pitkälle on itseasiassa turha miettiä. Tärkeintä on elää tässä hetkessä. Tässä hetkessä, joka näyttää juuri nyt pahvilaatikoilta ja IKEA-kasseilta, ja joka on siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia maailman paras hetki. Uusi elämä alkaa nyt. Tällaista elämää en suunnitellut enää eläväni, mutta kun vaihtoehtojakaan ei ole.

Uudet raikkaat tuulet. Uusi osoite. Uusi vaihe. Uusi minä. Uusi tulevaisuus.