Linnuton puu

Muutama päivä on nyt takana omassa kodissa, yksin. Ja nämä päivät olen ollut pääosin oikein hyvällä mielellä. Kaipasin jo omaa rauhaa ja omia rutiineja. Ei aikuinen ihminen jaksa loputtomiin asua vanhempien nurkissa. Vanhemmilleni muuttaminen oli kaikkein paras vaihtoehto silloin alussa, ja olen onnellinen, että se oli silloin mahdollista. Mutta nyt olen onnellinen, että sain tämän asunnon ja pääsen rakentamaan uutta elämää.

Perjantai-iltana istuin sohvalla katsomassa tv:stä uusintana SuomiLovea. Paljon se ei vaatinut. Itku nimittäin. Rakastunut pariskunta kainalokkain nuotion ääressä, ja Anna Puu sekä Kasmir laulamassa heille Linnutonta puuta. Se oli siinä. Iso itku tuli. Minä en enää tuollaista saa kokea. Tässä istun sohvalla ihan hemmetin yksin. Kukaan ei soita, ei laita viestiä eikä tule kotiin. Se on kaikkein surullisinta.

Nauruasi vailla olen se linnuton puu.

Niinhän se on, että minusta puuttuu jotain, kun hän ei ole täällä. Jotain isoa. Jotain, mitä ei voi korvata. En ole ehjä. Mutta ainoa, mitä voin tehdä, on kerätä särkyneen elämäni palaset kasaan ja jatkaa niiden kanssa eteenpäin. Kasata paloista se, mitä kasattavissa vielä on, ja pärjätä sen kanssa. Tavallaan on hyvä, että joudun kokeilemaan elämää yksinkin. On varmasti ihan hieno tunne huomata pärjäävänsä yksin. Hieno tunne, kun saa nettiyhteyden pelaamaan ja jättiläishämähäkit hengiltä itsekin. Olin ennen ehkä hieman avuton. Koska olin tottunut, että N hoiti kaikki vaikeammat asiat. Nytpä ei ole ketään auttamassa. Hienoa huomata, että pystyn hoitamaan asiat yksinkin. Olla yksin. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista.

Ja on ihan kivaa käydä kaupassa, kun saa ostaa juuri sitä, mitä minun tekee mieli. Niitä ruokia, joille N oli allerginen. Kivaa nukkua keskellä meidän valtavaa sänkyämme X-asennossa. Kivaa katsoa tv:stä juuri sitä mitä haluaa. Levitellä kosmetiikkapurnukat ympäri kylpyhuonetta, eikä ketään haittaa. Koulutehtäviä saa tehdä juuri silloin, kun motivaatiopuuska sattuu iskemään, eikä kukaan ole häiritsemässä. On tässä uudessa elämässä ihan kivojakin piirteitä.

Tästä asunnosta on hyvä herätä. Tästä sängystä, näistä lakanoista. Meidän edellisessä asunnossamme pelkäsin nukkua yksin, jostain ihmeellisestä syystä. En pitänyt yksin nukkumisesta siellä lainkaan. Mutta täällä on hyvä. Ei pelota yhtään. Ja olen nukkunut hyvin! Juuri tämä asunto on hyvä alusta minun uudelle elämälleni. Nyt keskityn täysin ystäviin, työntekoon ja kouluun. Minun täytyy huomiseksi tehdä koulua varten yhteenveto aiheesta "muutoksen johtaminen". Kaikista maailman johtamisista satuin valitsemaan aiheekseni juuri sen. Muutos on nyt se juttu. Muutos on nyt se sana, joka kuvailee elämääni kaikista parhaiten. Ja nyt haluan uskoa, että muutokset tuovat mukanaan oikein hyvän loppuvuoden. Ja koko loppuelämänkin.