25

Minä täytän tänään 25 vuotta.

Pientä ikäkriisiä kyllä pukkaa, pakko myöntää. 25 kuulostaa paljolta. Sen ikäinen on ihan oikeasti aikuinen! Voi hitto. Mutta totta puhuen en siltikään haluaisi olla tämän nuorempi. En vaihtaisi tätä ikää juuri nyt mihinkään muuhun. Olen juuri sen ikäinen, että on vielä ihan ok etsiä itseään ja paikkaansa, miettiä tulevaisuuden ammattiaan ja olla vähän pihalla. On ihan ok käydä baareissa ja viettää sunnuntaina koko päivä sängyssä syöden pizzaa. Mutta silti tämän ikäinen on jollain tavalla vakavasti otettava. En ole enää teini. Ja ihan tosissani viihdyn tämän ikäisenä. Olen itsevarmempi kuin nuorempana. Olen viisaampi kuin ikinä ennen. Olen itselleni armollisempi.

Jollain tavalla on huvittavaa muistella, millaista elämää ala-asteikäisenä kuvitteli elävänsä 25-vuotiaana. Elämäni ei ole sinne päinkään, kuin silloin toivoin. En toden totta ajatellut vielä jokin aika sitten, että joudun viettämään 25-vuotispäivääni sinkkuna. Leskenä. Vaikka kaikki jäi N:n kanssa kesken, oli kaikki silti niin valmista. Nyt kaikki on ihan alussa taas. Eikä 25-vuotiaana ole kovin mieltä ylentävää olla ihan täysin alkupisteessä. 

Kun N täytti 25 vuotta, annoin hänelle 25 lahjaa. Olin paketoinut ne kaikki erikseen ja piilottanut ne ympäri asuntoa, josta N sai etsiä ne kotiin tullessaan. N oli yllätyksestä innoissaan kuin pikkulapsi. Ja hän sanoi, että hänellä on kovat paineet keksiä minulle jokin huikea lahja, kun minä täytän 25 vuotta. Sitä päivää emme enää yhdessä nähneet. Tämän päivän minä vietän yksin. Mitähän N olisi keksinyt minulle, jos hän eläisi? N väitti olevansa huono keksimään lahjoja, mutta olen saanut häneltä vuosien varrella ihania yllätyksiä. Paras lahja ikinä on ollut N:n ostama ja kunnostama meikkipöytä. Ja sydämenmuotoinen kaulakoru Kalevala-korun Kaksin-sarjasta. 

Tänä iltana lähden tyttökavereideni kanssa viettämään iltaa Helsinkiin. Odotan sitä kovasti. Tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun juhlin syntymäpäivääni sen kummemmin. Ehkä N:lla on voimia pilvensä reunalta käsin antaa minulle ihan huikea ilta syntymäpäivälahjaksi. Tavallaan tämä syntymäpäivä on taas uusi alku. Uudet, raikkaat alut ovat nyt minun mieleeni. En malta odottaa, että vuosi vaihtuu, ja pääsen eroon tästä paskasta vuodesta 2016. Mutta ennen uuttavuotta tämä syntymäpäivä toimii uutena alkuna. Olin 24-vuotias, kun N kuoli. Nyt olen 25 vuotta. Aika on mennyt eteenpäin ja elämä jatkunut. Toivon mukaan tämä vuosi numero 25 on minulle oikein oikein hyvä ja armollinen.

Viimeinen kuva minusta 24-vuotiaana kuntosalilla. Peukut pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!