sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kesän päättäjäiset

Eilen vietimme kavereiden kesken kesän päättäjäisiä. Ilta olikin ehkä yksi kesän onnistuneimpia ja ihanimpia. Se kruunasi koko kesän. Tämä kesä oli aivan erilainen, kuin talvella kuvittelin sen olevan. Silloin suunnittelin etelänmatkaa ja yhteistä lomaa. Niitä en saanut, mutta sain paljon muuta hyvää. Sain takaisin elämääni kaksi ihanaa ystävää, joiden kanssa elämät olivat jo lähteneet hieman eri suuntiin. Tämä kesä yhdisti meidät taas ja huomasimme, että loppujen lopuksi olemme samassa veneessä kaikki. Tänä vuonna menetin yhden tärkeän ihmisen, mutta sain myös takaisin kaksi tärkeää. En usko, että olisin lähentynyt heidän kanssaan, ellei N olisi kuollut ja ellen olisi muuttanut takaisin kotikaupunkiini. On se elämä hassua. Välillä antaa ja välillä ottaa.

Eilinen ilta sisälsi ilotulituksia, aivan mielettömän rakkaita ihmisiä, loputtoman määrän naurukohtauksia, kuohuviiniä, perinteisiä kotibileitä ja yökerhoja. Illan kruunasi rakkaalta vanhalta ystävältä saatu viesti, jossa hän kertoi miehensä kosineen häntä. Ja minä ilahduin. Se ei tuntunut yhtään pahalta, en tullut lainkaan kateelliseksi. Sellainen olin alkuvaiheessa. Muiden pariskuntien onni ärsytti ja vihastutti todella paljon. Tuntui niin epäoikeudenmukaiselta, että muut saivat olla onnellisia. On ihanaa huomata, että nyt osaa jo iloita muiden puolesta. Olla aidosti onnellinen ja ymmärtää, ettei muiden onni ole minulta pois. Ihanaa, kun on rakkautta! Ihanaa, kun ihmiset välittävät toisistaan.

Nyt on jotenkin todella varma olo siitä, että tästä elämästä tulee vielä hyvä. En edes tiedä, miksi. Eilen ilotulituksia katsellessa tuntui, kuin olisi uusivuosi keskellä kesää. Ja ehkäpä se olikin juuri sitä. Tästä alkakoon nyt minun uusi vuoteni. Syksy on aina uusien tuulien aikaa, ja tällä kertaa se on minulle sitä enemmän kuin ikinä ennen. Ensi viikolla muutan ensimmäistä kertaa asumaan yksin. Tämä uusi vaihe tuntuu nyt itseasiassa aika kivalta. En tietystikään olisi halunnut ikinä kokea tätä, ja vaihtaisin tämän hetken yhteiseen elämään N:n kanssa koska tahansa. Mutta kun sitä vaihtoehtoa ei nyt ole. Se on vain hyväksyttävä. En saanut kesää N:n kanssa, mutta sain kesän täynnä kuohuviinipullon korkin poksahduksia ja naurukohtauksia ystävieni kanssa. Se on toiseksi paras vaihtoehto. Ja olen siitä vaihtoehdosta todella kiitollinen.


4 kommenttia:

  1. Mulla menee aina kylmät väreet, kun luen näitä juttujasi. Olet aivan käsittämättömän vahva nainen ja tuo myönteisyytesi on niin ihailtavaa. Se, että jossittelun ja katkeruuden sijaan jaksat ajatella, miten paljon olet saanut - jopa N:n kuoleman myötä - on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Tuollainen ihminen haluaisin itsekin olla! Olkoon "uusi vuotesi" entistä parempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mikä kommentti. Olen sanaton. Vau. Ihan hullua kuulla, että joku haluaisi olla samanlainen kuin minä. Minähän olen maailman tavallisin tyttö!

      Positiivisena pysyminen auttaa itseänikin jaksamaan. Kyllähän tässä voisi katkeroitua ja vihoitella koko maailmalle loppuelämänsä, mutta silloin koko elämä menisi hukkaan. Olen päättänyt, ettei minusta tule sellaista. Ja ihan oikeasti olen onnellinen niistä asioista, jotka elämääni jäi jäljelle. Hulluhan sitä olisi, ellei arvostaisi sitä kaikkea. Kaikesta huolimatta elämä on lahja.

      Kiitos kommentista <3 Ihan meni kylmät väreet sitä lukiessa. Toivon mukaan "uusi vuosi" tuo mahtavia asioita tullessaan :)

      Poista