Tänään oli ihan hyvä päivä. Lähdin Tallinnan päiväristeilylle vanhempieni ja hiihtolomalla olevien pikkusisarusteni kanssa. Kiertelimme kaupungilla ja kaupoissa ja ajatukset sai vain tuulettua.
Päivän kohokohta oli kuitenkin paluumatkalla laivalla ollut Redraman keikka! Se tuli ihan yllätyksenä, ja tietysti sitä piti päästä katsomaan. Ihanaa, että elämässä silloin tällöin tapahtuu näitä kivojakin yllätyksiä. Ja Redrama oli ihana. Otsikon lause onkin nimenomaan hänen suustaan. Meillä on vain tämä hetki. Ei mitään muuta. Jos jotain opin tästä N:n kuolemasta, niin sen, etten enää koskaan elä tulevaisuutta varten. En elä seuraavaa viikonloppua, lomaa, valmistumista tai oman asunnon ostoa varten. Elän tätä päivää varten, tässä päivässä. Sillä ikinä ei voi tietää, saadaanko me muuta kuin tämä päivä. Ja tämä päivä on ihan parasta, mitä voi saada. Ei huominen, eikä ensi viikko, vaan tasan tämä hetki.
N piti Redramasta. Moni kappale muistuttaa minua N:stä. Jotenkin pelkkä Redraman hahmo lippis päässä muistutti minua ihan hirveästi hänestä. Heissä on jotain samaa. Nyt kotona luin, että Redrama on menettänyt veljensä muutamia vuosia sitten. Ja hän on selvinnyt. Se luo uskoa ja toivoa siitä, että minäkin selviän. Arvostan elämää vielä enemmän nyt, kuin koskaan aiemmin. Tämä elämä, ja tämä päivä, ovat molemmat niin arvokkaita.
Toisaalta, enää en pelkää kuolemaa. Tiedän, että minua odotetaan jossain siellä. Tulen perässä sitten joskus, kun sen aika on. Siihen asti aion toteuttaa unelmia ja elää mahdollisimman hyvin. Ja selvitä. Ja nauttia tästä hetkestä.
Sillä tämä hetki on ainoa asia, mitä meillä tässä elämässä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti