Tänään on ollut ensimmäistä kertaa ikävä. Se on ihan käsittämätön ajatus, etten enää koskaan näe N:ää ja kuule hänen ääntään. En voi lähettää hänelle hölmöjä viestejä ja kuvia. Hän ei enää koskaan tule hakemaan minua töistä, eikä enää koskaan ajeta Mäkkärin kautta kotiin, kun ei vaan jakseta tehdä ruokaa. Eikä minulla enää koskaan ole ruoka valmiina pöydässä, kun tulen pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen kotiin. N oli niin hyvä minulle. Hän ihan oikeasti palvoi maata jalkojeni alla.
Me muutimme yhteen vain kolme kuukautta ensitapaamisesta. Läheiset varmasti ajattelivat sen olevan ihan hullua. Mutta joskus sen vaan tietää. Joskus sen vaan tietää, että tämä on oikein. Ja minä tiesin sen olevan oikein ensimmäisestä kerrasta, kun hän katsoi minua silmiin. Olemme kuuluneet toisillemme siitä hetkestä asti. Ensimmäinen katse, ehkä pikemminkin tuijotus, kesti varmaan minuutin. Eikä paluuta ollut.
Olemme tavanneet Tallinnan laivalla. Olimme myös Tallinnassa viime kesänä, kun hän polvistui eteeni ja kysyi, tulenko hänen vaimokseen. Olisin niin kovasti halunnut olla hänen vaimonsa. Olisimme menneet naimisiin kesällä 2018. Hän olisi näyttänyt niin komealta puvussa. Kidutan itseäni miettimällä sitä hetkeä, kun isäni olisi saattanut minut alttarille ja hän olisi nähnyt minut ensimmäistä kertaa hääpuvussani. Voi luoja, en saa ikinä kokea sitä hetkeä hänen kanssaan.
Nämä vuodet N:n kanssa olivat elämäni parhaita. Tekisin mitä tahansa, että ne olisivat kestäneet pidempään. Olen niin hiton onnellinen, että hän valitsi olla minun kanssani. En missään nimessä ajattele, että kunpa en olisi koskaan häntä tavannut, niin olisin säästynyt tältä tuskalta. Olen onnellinen, että sain nämä vuodet. Olen onnellinen, että sain hänet. Olen onnellinen, että hän rakasti minua niin paljon. Niin paljon, että hän saattoi kävelylenkillä pysähtyä keskelle katua ihmisten eteen ja suudella minua. Tai kassajonossa kehua kauniiksi, tai hänen vanhempiensa ruokapöydässä kuuluttaa kovaan ääneen rakastavansa minua. Aina kun hän katsoi minua, hänen katseensa oli täynnä rakkautta. Kaipaan häntä niin paljon.
Olet hiton vahva ja kirjoitat todella kauniisti ja hyvin näin hirveästä asiasta! En pysty ymmärtämään mitä olet käynyt ja edelleen käyt läpi, mutta olen todella harmissani, että N vietiin sinulta ennen aikojaan. Aloitin lukemisen alusta, mutta sen verran vilkaisin myös uusimpia postauksiasi, ettet vaikuta katkeroituneen mikä on todella hienoa. Voimia ja aurinkoisia päiviä elämääsi.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista. Kiva, kun eksyit blogiin! En itsekään ymmärrä vieläkään, miten voi olla mahdollista, että näin tapahtui juuri minulle. Mutta ei auta katkeroitua. Se ei johda mihinkään eikä N tule katkeroitumalla takaisin. Minun elämäni jatkuu täällä nyt. Yksin, mutta jatkuu kuitenkin.
PoistaHyvää loppuvuotta sinulle! <3
N on ollut ihan uskomattoman hieno ihminen. Teidän olisi pitänyt saada viettää loppuelämä yhdessä. Aina tuntuu että hyvät ihmiset kärsivät eniten.
VastaaPoistaEn kestä kuinka kauniisti kirjotat. Iso hali.
N todella oli. Niin ihana ja hyvä. Ihan totta, että hyville ihmisille tuntuu tulevan ne suurimmat taakat...
PoistaKiitos <3