Hyvää syntymäpäivää, rakas

N täyttäisi tänään 28 vuotta. Se tuntuu aika pahalta. Hän ei saanut elää näin "vanhaksi". Eihän 28 vuotta ole yhtään mitään! On silkkaa vääryyttä, että joku kuolee ennen 28-vuotissyntymäpäiviään.

Kun N syntyi 28 vuotta sitten, oli keskiviikko. Hänen äitinsä kertoi sen, kun olimme sairaalassa viime helmikuussa. N myös kuoli keskiviikkona. Ehkä sillä on jokin tarkoitus. Hän syntyi ja kuoli keskellä jotakin. Hän kuoli kesken elämän. Kaikki jäi kesken. 

Tänäänkin on keskiviikko.

Menen myöhemmin tänään haudalle N:n äidin kanssa. Vien N:lle lahjaksi tosi hienon mustan lyhdyn. En ole kertaakaan vienyt haudalle mitään muuta, kuin tavallisia hautakynttilöitä. En edes kukkia. Suoraan sanoen en tiedä, millaisia kukkia haudalle pitäisi viedä. En ole ikinä vienyt kenenkään haudalle kukkia. Nyt olisi ehkä syytä. Toisaalta tiedän, ettei N arvostaisi kukkia. Hän sanoisi minulle, että älä turhaan tuhlaa rahojasi rehuihin. Käyttäisit ne rahat ihan mihin tahansa muuhun, kuin kukkiin. En minä niillä mitään tee. Joten en ole ostanut kukkia. Mutta tänään vien sen lyhdyn, oli N siitä mitä mieltä tahansa. 

Sitten menen käymään N:n vanhemmilla. N:n äiti pyysi minut sinne kylään. Kiva nähdä heitä taas, etenkin näin N:n syntymäpäivänä. Illalla menen ystäväni kanssa yhdelle keikalle. Toisaalta tähän päivään olisi sopinut, että olisin tullut vain kotiin ja selannut koko illan valokuvia ja soittanut meidän yhteistä musiikkia. Mutta N ei toivo, että tekisin niin. N toivoo, että elän, näen ihmisiä ja jatkan omaa matkaani. Ja niin aion tehdä tänäänkin. Valokuvia ehtii selata mikä tahansa muu ilta. Tänään juhlin N:n syntymäpäivää pitämällä kivaa.

Hyvää syntymäpäivää sinne pilvien päälle, enkelini. 30.11. tulee olemaan päivämäärä, joka aiheuttaa surun läikähdyksen rinnassani jokaikinen vuosi. Tuskin koskaan koko loppuelämäni aikana pystyn elää tätä päivämäärää ajattelematta sinua. Marraskuun viimeinen ei tule koskaan olemaan minulle merkityksetön päivä. Olet rakas, edelleen, ja tulet aina olemaan.