Pyjamabileet keskellä viikkoa

Päivät viuhuvat taas ohitse vauhdilla. Kohta eletään jo marraskuun puoliväliä. Oikeastaan en haluaisi ajan kuluvan näin nopeasti. Tuntuu, etten ehdi nauttimaan näistä päivistä lainkaan! Välillä toivoisi, että elämässä olisi joku pause-nappula. Sitä voisi painaa, kun tuntuu, että asioita tapahtuu vähän liian nopeasti. Joulu lähenee kamalaa vauhtia, enkä tiedä, odotanko sitä vai en. Pidän kyllä joulusta. Se on ihana aika vuodesta. Mutta tämä on ensimmäinen jouluni yksin. Herranjumala, kohta olen ollut jo vuoden yksin. Siihen ei ole enää montaakaan kuukautta.

Tämä viikko on taas ollut parempi kuin edellinen. Koulutehtävien täyteinen kylläkin, mutta hyvä silti. Päivät ovat täyttyneet luennoista, ryhmätöistä ja esseistä. Silti ehdimme eilen pitää pienet pyjamabileet koulukavereiden kanssa. Meidän piti pitää juusto ja viini -ilta ja opetella juomaan viiniä. Ei meillä loppujen lopuksi ollut kumpaakaan. Sen sijaan meillä oli pitsaa, karkkia, sipsiä ja siideriä. Keskellä viikkoa. Ja seuraavana aamuna luennolle.

Juuri tuollaiset illat saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Minulla oli taas kerran niin hauskaa. Menemme ensi viikolla opiskelijaristeilylle, jonka teemana on love boat. Askartelimme asujemme parissa koko illan. Meillä on valkoiset mekot, sukkanauhat, hunnut ja muut härpäkkeet. Aiomme voittaa pukukilpailun. Viime vuonna voitimmekin, eikä tänä vuonna voi olla yhtään huonompi. Ja pakko myöntää, että on ollut ihanaa selata iltaisin nettikauppoja ja etsiä valkoista mekkoa. Ihanaa pukeutua laivalle morsiameksi! Musta hautajaismekko on tänä vuonna jo ostettu. Eiköhän nyt ole häähumun vuoro. Joku voisi ajatella, että teema tuntuisi minusta ahdistavalta. Ottaen huomioon senkin seikan, että olen tosiaan tavannut N:n laivalla. Mutta ei minua haittaa lähteä love boatille häämekossa. Se on vain hauskaa ja piristävää. 

Minä olen käynyt laivoilla varmasti enemmän kuin keskiverto 25-vuotias. Ja voisin sanoa, että suuren osan elämäni hauskimmista hetkistä olen kokenut laivoilla. Jos minun pitäisi nyt yhtäkkiä nimetä, mikä hetki on N:n kuoleman jälkeen ollut ihanin, vastaisin viime toukokuisen risteilyn. Ja silloin N:n kuolemasta oli vasta muutama kuukausi! Laivoilla on näköjään joku hassu vaikutus minuun. Aina sattuu ja tapahtuu. Ja on hauskaa. Niin myös tälläkin kertaa, ihan varmasti. Näiden tyttöjen kanssa ei vaan voi olla tylsää. Eilenkin tanssimme pienessä yksiössä sukkanauhat päässämme. On sekin mahtanut olla näky. Mutta tällaisia hetkiä varten täällä eletäänkin. Tällaisien hetkien takia tässä elämässä on ylipäätään mitään järkeä.

Tänään olen toivonut, että N olisi saanut nähdä tämän päivän. Hänen paras ystävänsä sai vaimonsa kanssa vauvan. Olen ihan mahdottoman onnellinen heidän puolestaan. N:n kuolema oli tälle kaverillekin varmasti todella kova paikka. He olivat tunteneet niin monia vuosia. Ihanaa, että hän saa nyt jotain hyvää. Ihanaa, että hänen vuotensa huipentuu näin. Ja toivoisin myös, että N olisi saanut nähdä presidentinvaalien tulokset. Näköjään maailmassa tapahtuu muutakin käsittämätöntä, kuin nuorien ihmisten kuolema. Joitain asioita ei voi järjellä ymmärtää, ei sitten millään.

18-vuotias pikku-S laivalla. Oli muuten hauskaa silloinkin. Kuinkas muuten.