Heräsin tänään outoon fiilikseen. Kun heräsin, en ollut varma, onko N elossa vai ei. Sellaista tunnetta ei ole ollut aikoihin. Tiedän joka aamu herätessäni, ettei häntä enää ole. Mutta tänään oli toisin. Tänään jouduin miettimään hetken jos toisenkin, mikä on totta ja mikä ei.
Näin yöllä unta hänestä. N pyöri koko eilisen niin vahvasti mielessä, että hän tuli sitten uniinkin. Uni ei tosin ollut yhtään kiva. Silloin harvoin kun näen unia hänestä, ne yleensä ovatkin surullisia. Eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Unessa N oli elossa, mutta hän valitsi toisen naisen. Hän ei halunnut minua enää. Hän katsoi minua vain halveksivasti ja naureskeli uusi nainen kainalossaan. Enkä voinut mitään.
Heräsin pää aivan pyörällä. En ihan oikeasti tiennyt, oliko uni totta. Herätessäni luulin, että se oli. Ja monta tuntia siitä eteenpäin minulla oli omituinen olo. En osannut päästää unesta irti. Pitkin päivää havahduin miettimään, valitsiko hän todella jonkun toisen. Tunsin kummallista puristavaa tunnetta miettiessäni, etten kelvannutkaan hänelle. Jouduin toistelemaan itselleni, että kyllä minä kelpasin eikä hän valinnut ketään muuta, hän on kuollut! Uneni hänestä ovat lähes aina olleet tämän tyyppisiä. Hän on aina poissa tai tavoittamattomissa. En saa häntä enkä pääse hänen lähelleen, vaikka haluaisin. Yhdessä unessa hän oli vankilassa, enkä päässyt katsomaan häntä. Mistä ihmeestä nämä unet oikein tulevat?!
Ilta oli kuitenkin mukava, sillä näin taas N:n perhettä. Kävimme ravintolassa syömässä N:n mummon syntymäpäivän kunniaksi. Tämä on ollut perinne jo pitkään ja tulin onnelliseksi, kun minut kutsuttiin tänäkin vuonna mukaan. Paikalla olivat mummon lisäksi N:n äiti ja isäpuoli sekä sisko ja veli puolisoidensa kanssa. Ja minä. Suoraan sanottuna on todella syvältä osallistua tällaisiin yksin. Vaikka olikin hauska ilta. Nauroimme paljon. Mutta en silti voinut olla tulematta surulliseksi, kun näin muut nuoret parit pussailemassa toisiaan ja antamassa maistiaisia toisilleen omista annoksistaan. Minä mietin pöydässä, minkäköhän annoksen N olisi ottanut tästä listalta. Mutta vastausta en saa koskaan, sillä minulla ei ole häntä enää.
Sekin olisi parempi vaihtoehto, että hän olisi jättänyt minut toisen naisen takia. Mikä tahansa olisi parempi vaihtoehto! Ainakin tietäisin hänen olevan onnellinen. Ja elossa. Eihän nuori ihminen vaan voi kuolla! Ja miksi minä jouduin seuraamaan tätä näytöstä eturivin paikalta? Tai oikeastaan olemaan pääosan näyttelijä vasten tahtoani. Tällä viikolla olen tuntenut huolestuttavan paljon katkeruutta. Ei minun pitänyt tämän takia katkeroitua. Haluan eroon tästä olosta. Haluan takaisin sen hetken, kun osasin jo olla kiitollinen siitä, mitä hänen kanssaan sain kokea. Nyt kaikki tuntuu taas vähän yhdentekevältä. Tuntuu, että on ihan sama mitä ikinä tulen tekemään. En tule kuitenkaan onnelliseksi. Ihan turha haaveilla mistään, koska minun unelmieni ei ole tarkoitus toteutua. Nyt yksinkertaisesti tuntuu tältä.
Huomenna aloitan uuden viikon kuntosalilla ja paremmalla mielellä. Ensi viikon on oltava parempi. En tiedä millä tavalla, mutta siihen on uskottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti