Vuoden viimeinen päivä

En ole varmaan koskaan aiemmin odottanut vuoden vaihtumista näin paljon. En malta odottaa, että pääsen eroon tästä paskasta vuodesta 2016. En olisi koskaan uskonut, että tästä tulee elämäni kamalin vuosi. Tämänhän piti päinvastoin olla yksi elämäni onnellisimmista! Menimme viime vuonna kihloihin ja tänä vuonna piti ostaa oma koti. Alkuvuosi alkoi niin ihanasti. Miten on mahdollista, että se päättyy näin? Miten on mahdollista, että koen elämäni onnellisimman ja kamalimman vuoden peräkkäin? En saata edelleenkään uskoa, että näin tapahtui.

Vuosi 2016 oli elämäni surullisin vuosi. Aivan silkkaa painajaista. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään niin järkyttävää, kuin tänä vuonna. Tämä vuosi ei todellakaan kohdellut minua hyvin. Toivon niin kovasti parempaa ensi vuotta. En oikeastaan toivo vielä hyvää vuotta, toivon vain parempaa. Todennäköisesti ensi vuosi tulee olemaan vielä aika raskas. En odota sen olevan helppo. Minä olen edelleenkin menettänyt avomieheni, eikä se asia muutu, vaikka saakin ottaa käyttöön uuden kalenterin.

Silti uusi vuosi symboloi jonkinlaista uutta alkua. Ei se loppujen lopuksi mitään muuta, mutta jollakin lailla se on silti uuden alku. Ja minä kaipaan nyt jotain uutta ja raikasta. Tavallaan saa aloittaa kaiken alusta. Saa uuden pohjan, tyhjän paperin, jolle lähteä maalaamaan uusia maisemia.

En oikeastaan tiedä, mitä odotan ensi vuodelta. Toivon vain, että vuosi 2017 kohtelisi minua paremmin, kuin tämä vuosi. Mielestäni olisin ansainnut hyviä uutisia ja onnellisia hetkiä. Ensi vuodesta tulee varmasti jollain tavalla käänteen tekevä. Minun on pakko tehdä jonkinlaisia päätöksiä elämäni suhteen. Minä valmistun ensi vuoden aikana koulusta. Tulevaisuus on ihan täysin auki. Minä saatan löytää itseni ensi syksynä ihan mistä tahansa. Eikä se oikeastaan edes pelota. Odotan sitä innolla. Ensi vuoden on pakko olla minulle parempi.

Tuntuu haikealta. Vuosi 2016 tulee aina olemaan minulle se vuosi, kun menetin kaiken, kun menetin hetkeksi myös itseni. 2016 ei koskaan tule soittamaan kovin iloisia kelloja minun muistoissani. Mutta kaikesta huolimatta tämä on se vuosi, kun vahvistuin kaikista eniten ja opin elämästä kaikista eniten. Kun minusta tuli ehkä kaikista eniten minä. Muistan ikuisesti, kuinka minä hajosin tänä vuonna. Mutta tulen muistamaan ikuisesti myös, kuinka keräsin palaset ja rakentelin niitä yhteen uudestaan. Muistan kesäillat ja tyhjentyneet skumppapullot. Muistan konsertit, kuntosalikäynnit ja shoppailureissut. Muistan risteilyt ja pyjamabileet. Muistan, kuinka ystäväni pysyivät rinnallani. Ja muistan erityisesti ne ystäväni, jotka eivät pysyneet. Tämä vuosi opetti paljon myös ystävyydestä. En ikinä millään sanoilla pysty kiittämään tarpeeksi niitä ihmisiä, jotka pysyivät vierelläni. Minulle on maailman suurin rakkaudenosoitus ystäviltäni, että he pysyivät. Kaikki eivät sitä valitettavasti tehneet.

Olen valmis luopumaan tästä vuodesta. Olen ihan helkkarin valmis. Selviydyin jokaisesta päivästä, ja nyt olen valmis.

Heippa, 2016. Ei oikeastaan tule ikävä.