Pohja elämälle

Keskustelimme tällä viikolla vertaistukiryhmässä, keitä me olemme nyt. Kuka minä olen tällä hetkellä? Mitä muuta olen, kuin leski ja sureva ihminen?

Kirjoitimme ajatuksiamme paperille, ennen kuin kävimme niitä läpi ääneen. Siinä pohtiessani minulle konkretisoitui jotenkin todella vahvasti se, että ei minun elämäni pääty tähän. Ja se oli hieno tunne. Tämä kaikki on ollut vasta alkua. Loppu on vielä kirjoittamatta ja kokematta.

N vaikutti minuun tosi suuresti. Hänellä on edelleen suuri vaikutus siihen, kuka olen ja millaista elämää elän. Hän tavallaan johdatti minut tälle polulle. Ja se on hyvä polku kulkea.

Kun tapasin N:n, olin nuori tyttö, joka asui vielä vanhempiensa luona. Olin aika teini vielä silloin, joissakin asioissa jopa lapsi ja hyvin kokematon. En ollut lainkaan itsenäinen. Kävin toki töissä, joten siinä mielessä olin tunnollinen ja vastuullinen, mutta en oikein osannut suunnitella tulevaisuutta. Arkipäivät menivät töissä, viikonloput viihteellä. Sellaista nuoren tytön huoletonta elämää. Ei minulla ollut mitään omia rutiineja tai tiettyä rytmiä elämässä.

N:n kanssa muutin ensimmäistä kertaa pois vanhempieni luota. N:n vuoksi muutin toiseen kaupunkiin, jossa asun edelleen. N oli se, joka oli nähnyt avoimen työpaikkailmoituksen ja ehdotti, kannattaisiko minun hakea paikkaa. Hain. Ja pääsin. Olen samassa työpaikassa edelleen. Muutama vuosi sitten päätin, että haluan opiskelemaan. Katsoin sivusta N:n insinööriopintoja ja tajusin, että minäkin haluan uuden ammatin. Selasin kouluja ja erilaisia aloja netistä. Kotikaupunkimme ammattikorkeakoulussa oli kiinnostavan tuntuinen linja, jonne päätin hakea. N kannusti minua kokoajan. Pääsin sisään. Ilman häntä en olisi ikinä hakenut siihen nimenomaiseen kouluun, enkä välttämättä edes sille linjalle. Olisin varmaan kiinnostunut jostain ihan toisesta alasta.

Voisi tavallaan ajatella, että N viitoitti tämän tien minulle. Hän oli kanssani ne itsenäistymisen vuodet. Hän opetti minua tekemään ruokaa, vaihtamaan lamput ja huolehtimaan vakuutuksista, sähkölaskuista ja verokorteista. Hän kannusti minua hakemaan mukavan oloista työpaikkaa ja tsemppasi hakemaan kouluun. Hän teki minulle tämän kaupungin tutuksi, jotta minun on nyt helppoa olla täällä. N on tavallaan kokoajan läsnä. N on vaikuttanut lähes kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Hän ei suinkaan ole tehnyt päätöksiä minun puolestani, mutta on ollut aina mukana kaikessa, mihin olen suunnitellut ryhtyväni. Minun ystäväpiirini olisi täysin toisenlainen, jos en olisi tavannut häntä. Koska ystävät, joiden kanssa vietän tällä hetkellä eniten aikaa, ovat tulleet joko koulusta tai töistä.

N ja meidän suhteemme antoi minulle todella hyvän pohjan elämälle. Nyt se elämä alkaa. Sitä on toki takanakin, mutta nyt alkaa toinen osa. Sain häneltä ja hänen avustuksellaan hyvät eväät. Pohjan. Sen päälle on hyvä rakentaa uutta. Koska minun maailmani ei kaadu N:n kuoleman takia. Minun elämäni ei lopu. Minä olen nuori. N näytti, millaista elämä on parhaimmillaan ja opetti, ettei vähempään kannata tyytyä.

Minä olen minä N:n ansiosta. Ennen hänen tapaamistaan olin nuori tyttönen, joka ei osannut oikeastaan mitään. Nyt olen nuori nainen, joka asuu yksin, kirjoittaa opinnäytetyötään ja valmistuu pian. Minä pärjään. Ja kiitos siitä kuuluu hänelle. Minun tarkoitukseni oli tehdä N onnelliseksi hänen viimeisinä vuosinaan. Ja N:n tarkoitus oli auttaa minua itsenäistymään ja tekemään hyviä valintoja. En olisi ilman häntä uskaltanut tehdä tällaisia valintoja. Muuttaa toiselle paikkakunnalle ja hakea kouluun. Ties kuinka jumissa olisin elämäni kanssa ilman häntä! Nyt kaikki ovet ovat avoinna. Minulla on taskut täynnä eväitä. Maailma odottaa. Ja minä olen tulossa.