Treffeillä

Minä kävin viime viikolla treffeillä. Se oli aika pelottavaa. Jännitti, osaanko minä käyttäytyä ja olla treffeillä. Mutta onneksi menin. Oli tosi kivaa huomata, että pystyn innostumaan treffeistä jonkun muun miehen kanssa. Että joku muukin voi saada minulle hyvän mielen. Ja että ylipäätään joku haluaa mennä minun kanssani treffeille!

Mies oli minulle ennestään tuttu. Mikä oli todella kivaa, koska hän tiesi mitä minulle on tapahtunut ja kuinka edellinen suhteeni on päättynyt. Itseasiassa hän on jopa tavannut N:n kerran. Minun ei tarvinnut salailla tai selitellä mitään. Hän tiesi ja hyväksyi. Täysin tuntemattomien suhtautumista on aina niin vaikea aavistaa etukäteen. Muistissa on edelleen viime kesältä yksi ilta, kun kerroin uudelle ihmiselle avomieheni kuolleen, ja hän totesi, ettei minua sen perusteella enää kukaan halua uuteen suhteeseen. Ihmisten reaktiot voivat olla mitä vain. Siksi oli helpompaa lähteä kahville sellaisen ihmisen kanssa, joka tiesi jo etukäteen.

Ne kahvit kestivät kolme ja puoli tuntia. Jopa N oli yksi meidän puheenaiheistamme. Hän kyseli ja minä vastasin. Kerroin, etten halua sen aiheen olevan tabu. Haluan olla sen asian suhteen avoin ja rehellinen ihan kaikille ihmisille. Tiedän, että ihmiset puhuvat helpommin selän takana kuin kysyisivät suoraan minulta, jos jokin asia mietityttää. Mutta toivoisin, että ihmisillä olisi rohkeutta kysyä minulta itseltäni. Minulta saa kysyä ja vastaan jokaikiseen kysymykseen. Tuli jotenkin mukava olo, kun hän ei pelännyt puhua siitä. Hän jopa totesi omasta mielestään näyttävänsä samalta kuin N. Ja hänen sanottua sen, oli minun myönnettävä, että niin hän itseasiassa näyttikin.

En tiedä, seuraako tästä mitään jatkoa. Tilanne on aivan täysin auki. Voisinko nähdä häntä uudestaan? Ehdottomasti. Mutta nyt huomaan olevani erilainen, kuin ennen. Entinen minä halusi heti määritellä, mitä tämä touhu on uuden poikaystäväehdokkaan kanssa. En sietänyt epäselvää tilannetta. Halusin tietää täsmällisesti, missä mennään, ja jos en tiennyt, se ahdisti. Nyt en ajattele enää niin. Enää minulla ei ole tarvetta määritellä suhteen laatua. Ei tämän miehen eikä kenenkään muunkaan kohdalla. En edes haluaisi seurustella kenenkään kanssa juuri nyt. Entinen minä ei olisi koskaan sanonut näitä sanoja, mutta nyt haluaisin uudessa suhteessa edetä hitaasti. Minua ei haittaisi yhtään, vaikka pelkkää tapailua kestäisi monta kuukautta. Se tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Ja se on niin uutta minulle. Koska N:n kanssa asuin kolmen kuukauden jälkeen jo yhdessä!

Vaikka toisia treffejä ei enää tulisi, olen tosi onnellinen, että uskalsin lähteä ensimmäisille. Hänen kanssaan oli hauskaa. Oli kivaa, kun joku puhui kauniisti ja oli kiinnostunut siitä, mitä sanottavaa minulla on. Nämä treffit antoivat uskoa, että joku hyväksyy minut vielä joskus. Etten jääkään loppuelämäkseni yksin. Se on nimittäin ollut huolistani suurin. En ole pelännyt mitään muuta niin paljon, kuin sitä. Vaikka olen nuori, eikä loppuelämä yksin ole ehkä se todennäköisin vaihtoehto, se on huolettanut silti. Eipä huoleta enää läheskään niin paljoa. Kannatti siis lähteä. Se teki hyvää minulle.