Hyvää joulua

Tiedättekö, mikä muistuttaa erittäin tehokkaasti siitä, että yksin tässä nyt ollaan? Joulukortit eteisen lattialla. Niissä on vain minun nimeni. Minun osoitteeni ja minun nimeni. Se on taas jotenkin niin konkreettista. Niitä hetkiä, kun kylmä rätti lävähtää naamalle. Luulit jo hetken olevasi vahva ja pärjääväsi. Luulit jo vähän pidemmänkin hetken, että ei tässä mitään hätää ole. Se kaikki muuttuu, kun avaat kotioven ja eteisen lattialla odottaa muutama joulukortti. En ole ikinä tullut niin surulliseksi nähdessäni omaa nimeäni kirjoitettuna paperille. Se näyttää niin kamalan orvolta yksin. Sen vierestä puuttuu jotain todella oleellista.

Sitä paitsi en ole tänä vuonna edes saanut montaa joulukorttia. Paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina. Eivätkö ihmiset viitsi lähettää niitä minulle? Johtuuko se siitä, että olen yksin? Eikö yksin asuville lähetetä kortteja, onko se enemmänkin perheille suunnattu juttu? Eivätkö ihmiset halua lähettää niitä minulle peläten, että se oikein alleviivaa minun yksinäisyyttäni? Pystyn lukemaan tietynlaista sääliä lähes jokaisesta kortista, jonka olen saanut. Toivotetaan voimia ja halauksia. Masentavaa, että minä 25-vuotias nuori nainen olen nyt sellaisessa tilanteessa, että saan tuollaisia kortteja. Muistan, kun viime kesänä sain mummiltani nimipäiväkortin, jossa luki "Jaksamisia ja hyvää vointia!" Voi jessus. Ihan kuin olisin joku vanhus! Toisaalta ne korttiin valmiiksi painetut "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta" tuntuvat myös jotenkin kummallisilta. Ei tämä joulu nyt loppujen lopuksi erityisen hyvä tule olemaan. Olosuhteisiin nähden hyvä, mutta ei muuten. Eikä ensi vuosikaan varmasti vielä tule olemaan mitenkään hurjan onnellinen. En edes tiedä, mitä kortissa pitäisi lukea, että se tuntuisi oikealta. Ehkä ainoastaan N:n nimi minun nimeni vieressä voisi tehdä sen.

Silti ilahduin jokaisesta kortista. Ihanaa, kun on vielä ihmisiä, jotka muistavat. Minulla on kyllä ihan mahtava lähipiiri. Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, kun mietin, millaisia ystäviä olen onnistunut haalimaan ympärilleni. N:n äitikin kävi eilen työpaikallani toivottamassa vielä hyvät joulut. Sattumalta juuri silloin ohi käveli N:n sukulaisia, joita minä en oikeastaan tunne. Hekin tulivat tervehtimään ja N:n äiti sanoi heille: "Muistatteko, tässä on meidän S?" Meidän S. Tuntuu niin älyttömän ihanalta, että minä olen edelleen heidän S. Kunpa saisin aina olla heidän S.

Huomenna herään aikaisin ja lähden hautausmaan kautta vanhemmilleni. Käymme iltapäivällä joulukirkossa. Kirkot eivät nykyisin ole lempipaikkojani. Niissä vain on se tietynlainen tunnelma ja sisustus ja äänet ja kaikki. Kaikki jotenkin muistuttavat hautajaisia. Vietetäänhän kirkossa paljon iloisiakin juhlia. Mutta minä liitän kirkot nyt vain ja ainoastaan hautajaisiin.

Nyt minä haluan toivottaa oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille ♥ Ystäville ja kavereille. Kavereiden kavereille, jotka tietävät minut kautta rantain ja käyvät lukemassa kuulumisiani. Koulukavereille. Tutuille ja tuntemattomille. Vakikommentoijille. Niille lukijoille, jotka eivät kommentoi, mutta lukevat. Sinulle, joka olet täällä ensimmäistä kertaa. Ja ihanille naisille vertaistukiryhmästäni, sillä tiedän siellä olevan monia, jotka lukevat tätä. Teille erityisesti haluan toivottaa voimia tähän joulun aikaan. Toivottavasti teillä kaikilla on joku sukulainen tai ystävä lähellä. Tiedän, että tämä joulu on tunteellista aikaa, mutta selviämme tästäkin, kuten jokaisesta muustakin päivästä.