Eikö olekin tavallaan karmivaa, että olen ottanut tällaisen tatuoinnin muutama vuosi sitten? Olen ottanut sen itselleni muistutukseksi siitä, että joka päivä pitäisi elää täysillä. Koska ikinä ei tiedä, mikä päivä on viimeinen. En vaan todellakaan uskonut, että joutuisin tämän tatuoinnin sanoman kohtaamaan näin silmästä silmään. Ihan kuin olisin aavistanut tämän kaiken, kun olen tuollaista mennyt tatuoimaan itseeni. Tämä on nyt minun tärkein tatuointini.
Minulla on muutama pieni tatuointi. Olin ajatellut, etten enää koskaan ota lisää, mutta saatanpa vielä ottaa yhden. En tiedä vielä millaisen ja minne, mutta jonkun muistotatuoinnin. Ei nimeä eikä varmaan päivämääriäkään, ehkä joku teksti tai jotain. En tiedä. Mutta koen tärkeäksi ottaa vielä yhden, viimeisen tatuoinnin N:n takia. Taas yksi asia, mitä mahdollisen tulevan poikaystävän pitää sietää: minun ihossani on pysyvä merkki entisestä rakkaasta.
Kuvittelin eilen olevani tarpeeksi vahva. Aloin katsoa Syke-sarjan uusia jaksoja netistä. En kuitenkaan ollut tarpeeksi vahva siihen, että ensimmäisen jakson ensimmäinen potilas tuotiin paikalle pillit vinkuen tajuttomana aivopaineen takia. Nyt tuli pikkuisen liian lähelle. Miten voikin olla tällainen tuuri? Melkein naurattaisi, jos ei itkettäisi. Siihen jäi minun sairaalasarjojen katsominen tällä kertaa. En tiedä, pystynkö sittenkään katsomaan niitä pitkään aikaan. Omat muistoni sairaalasta taitavat olla vielä liian tuoreet ja kamalat sairaalasarjoille. En edes tiedä, miten sille potilaalle kävi. Toivottavasti selvisi, vaikkei sarja totta olekaan.
Muistan vielä, kun olimme viimeistä kertaa lähdössä sairaalasta kotiin ilman N:ää. Surun murtamina ja elämä palasina kävelimme neurokirurgian osaston käytävää ulos sairaalasta. Samalla käytävällä lääkärit työnsivät sängyssä nuorta miespotilasta, hän oli varmaan samaa ikäluokkaa kuin N. Muistan vieläkin hänen paljaan yläkroppansa tatuoinnit. Mies oli silmät kiinni, en tiedä nukkuiko hän vai oliko tajuton. Muistan edelleen, kuinka minun teki mieli huutaa ihan täysiä, että "Pelastakaa hänet!". N:ää ette saaneet pelastettua, mutta pelastakaa hänet. Hänellä on perhe ja rakkaita, olkaa niin kilttejä, että pelastatte hänet. En tiedä, miksi koin sen hetken niin vahvasti. En tiedä, miksi toivoin niin kovasti hänen pelastumistaan. Vieläkin mietin välillä, miten hänen kävi. Toivottavasti paremmin kuin minun N:ni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti