Rakkauskirjeitä

Olin taas tänään pakkailemassa tavaroita meidän asunnollamme. Tämä tuli vastaan jostain yöpöydän laatikosta. Tämä kertoo tosi hyvin, millainen N oli. Niin tunteellinen, romanttinen ja herkkä. Ihana. Hän jätti minulle usein tällaisia pieniä lappusia. Jos hän lähti töihin ja minä jäin vielä nukkumaan, saatoin herätessäni löytää tällaisen vessan peilistä tai jääkaapin ovesta. Onneksi olen säästänyt näitä. Näissä pienissä kirjeissä on melkein käsin kosketeltavissa se rakkauden määrä. Voin silmissäni nähdä N:n raapustamassa näitä harakanvarpaita paperille. N ei koskaan ollut mikään hyvä kirjoittaja, ja hän aina kysyi minulta apua, jos piti kirjoittaa joku virallinen sähköposti tai muu viesti. Siksi onkin ihanaa, että hän minulle näitä raapusti, vaikkei kirjoittaminen hänelle omin juttu ollutkaan.

Edelleen tuntuu pahalta pakata pahvilaatikoihin meidän yhteinen elämä, tietäen, että vain minä jatkan sitä. Säilytän kaikki sängyt ja sohvat ja lakanat, vaikken ole ihan varma, pystynkö ottamaan ne käyttöön sitten, kun muutan joskus omaan asuntoon. Muistuttaako ne sitten liikaa hänestä, kun sisustan kotini meidän yhteisillä kalusteilla ja tavaroilla? En tiedä. Sen näkee sitten.

Välillä ajattelen jo vähän positiivisemmin tulevaisuudesta. Välillä jo odotan sitä uutta elämänvaihetta, kun vuokraan jonkun pikkuyksiön ja pääsen muuttamaan yksin. En ole koskaan asunut yksin. Enkä kyllä tosiaan ajatellut, että joskus joutuisin vielä asumaan yksin, mutta se nyt on väistämätöntä. Parempi suhtautua siihen positiivisesti, kun ei muutakaan voi. Viihdyn hyvin yksinkin, siinä suhteessa olimme tosi erilaisia N:n kanssa. Minä odotin aina iltoja, jolloin hän lähti poikien kanssa saunomaan ja viettämään iltaa, ja minä sain jäädä yksin kotiin. Jos taas minä lähdin johonkin, oli N:n aina pakko keksiä itselleen tekemistä ja menoa, koska muuten hän olisi tylsistynyt kotona. Luulen, että yksinasuminen sopii minulle. Mutta ei ihan vielä, en halua vielä olla yksin. Yksin ollessa vajoaa liian syvälle. Parempi asua nyt ainakin tämä kevät ja kesäkin vanhemmilla, ja sitten katsoa sitä asuntoa. Sitten, kun olen vahvempi. Ja tiedän, että se päivä tulee vielä.