Niin paljon rakkautta

Heräsin tänään onnellisena. En niinkään onnellisena siitä, että yöunet jäivät aivan liian lyhyiksi, herätyskello soi aivan liian aikaisin ja työpäivä oli edessä. Enkä niinkään onnellisena siitä, että ulkona oli harmaata, sängyn vieressä oleva tenttikirja muistutti kuinka paljon minulla onkaan vielä luettavaa, ja että N on kuollut. Mutta heräsin onnellisena siitä, että eilen oli hauskaa ja että minulla on niin mahtava tyttöporukka minun elämässäni!

Eilen vietimme tosiaan iltaa opiskelijabileissä täällä kotikaupungissani. Minulla oli tosi hauskaa. Edes sade ei latistanut tunnelmaa, kun kiersimme kaupungin kuppiloita baarikierroksella. Seura oli niin hyvää.

Olen niin onnellinen, että tapasin N:n ja muutin hänen takiaan tähän kaupunkiin, jossa en ollut aiemmin käynytkään. Ilman N:n tapaamista en olisi koskaan muuttanut tänne, enkä olisi koskaan hakenut tämän kaupungin ammattikorkeakouluun, enkä olisi koskaan tutustunut näihin neljään tyttöön. Se on niin jännä ajatus. Kuinka yksi ilta voi muuttaa koko elämän ja ratkaista kaiken. Jos en olisi lähtenyt risteilylle silloin lauantai-iltana neljä ja puoli vuotta sitten, ei minun ja N:n tarina olisi alkanut enkä tuntisi nyt näitä ihmisiä. Olisin jossain ihan muualla. Se yksi ainoa ilta on johtanut minut tähän näiden ihmisten luo. Hyvä osoitus siitä, että jokainen päivä on tärkeä. Jokainen päivä voi muuttaa loppuelämän. Joka aamu kannattaa nousta, sillä koskaan ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Kenet tapaa ja mihin se sinut johtaa. Se lauantai-ilta neljä ja puoli vuotta sitten johti minut tähän. Ja tässä on hyvä.

Yhdessä me olemme salaseura. Ja salaseura pitää aina yhtä. Eilen lupasimme toisillemme, että vaikka valmistuminen lähestyy, emme koskaan eroa. Olen kokenut salaseuran kanssa ihan huikean hauskoja hetkiä. Olemme käyneet opiskelijaristeilyillä, monissa bileissä, roadtripillä Suomen ympäri asuntoautolla, pitäneet pyjamabileitä ja ensi vuoden puolelle olemme suunnitelleet ulkomaanmatkaa. Koulussa olemme aina yhdessä. Teemme kaikki mahdolliset ryhmätyöt yhdessä. WhatsApp-ryhmä laulaa monta kertaa päivässä. Enkä voi kylliksi heitä kiittää siitä, miten he tukivat ja auttoivat minua N:n kuoleman jälkeen. He olivat siinä. Tsemppasivat ja auttoivat koulun kanssa ja itkivät minun kanssani. Se ei koskaan unohdu.

En ikinä uskonut saavani koulusta näin ihania ystäviä. Koko tämä päivä on mennyt vain miettiessä, miten ihmeessä olenkaan saanut nämä naiset elämääni. Meistä kukaan ei ole edes kotoisin tältä paikkakunnalta, missä koulumme on! Tulemme kaikki eri puolilta Suomea. Osa kauempaa, osa lähempää, mutta kukaan ei ole tästä kaupungista kotoisin. Mikä tuuri, että olemme tavanneet. Mikä onni!

Tämä on teille, tytöt. Olette kaikki niin rakkaita. 
M, olet aina auttamassa, kun tarvitsen. Kiitos avusta muuton, koulun, kuntosalin ja ihan kaiken suhteen.
V, olet aina kysymässä kuulumiset ja huolehtimassa. Muistan sen yhden illan viime keväältä, kun vain soitit kysyäksesi, miten voin. Se merkitsi minulle paljon.
R, olet hyväsydämisin ihminen, kenet tiedän. Ihailen sitä, kuinka ajattelet ihan kaikista aina vain hyvää. Toivoisin oppivani sellaiseksi itsekin.
T, olet niin hauska ja seurassasi saa aina nauraa. Mutta toisaalta on yhtä luonnollista vaikka itkeä, jos siltä tuntuu. Ihailen fiksuuttasi, enkä ikinä meinaa uskoa, että olet minua nuorempi.

Kiitos ihanat. Salaseura, aina ja ikuisesti ♥