Entä, jos minäkin kuolen nuorena

Minuun iski yhtäkkiä ihan kamala ajatus. Mitä, jos minäkään en elä pidempään, kuin 27-vuotiaaksi? Mitä, jos minulla on edessä ihan samanlainen kohtalo? Eihän sitä voi kukaan tietää. Nyt minä ymmärrän entistä paremmin, että tämä kaikki saattaa ihan oikeasti päättyä huomenna. Mutta siltikään en ole aiemmin miettinyt sen kummemmin, että saatanhan minäkin kuolla nuorena. Kuka tahansa saattaa. Näen mielessäni pitkän elämän itselleni. En ole miettinyt aiemmin, etten välttämättä saakaan pitkää elämää. Ymmärrän nuorena kuolemisen mahdollisuuden, mutten ole aiemmin kuvitellutkaan itselleni käyvän niin.

Nyt se ajatus on kalvanut mieltäni paljonkin. Mitä, jos minulla olisikin jäljellä vain kaksi vuotta? Tiedän, että on ehkä maailman turhinta miettiä tällaista. Siltikin olen viime päivinä saanut itseni kiinni miettimästä tätä asiaa vähän turhan usein.

Siispä inspiroiduin tekemään listan. Ennen, kuin täytän 27 vuotta, aion

• opetella juomaan viiniä.
• matkustaa johonkin Eurooppaa kauemmas. En ole vuosiin käynyt muualla, kuin korkeintaan Kanarialla ja Turkissa. Maailmassa on niin paljon enemmänkin nähtävää. En tosin tiedä, kenen kanssa aion reissata. Se lienee vaikein osuus tämän haaveen toteuttamisessa.
• löytää työn, josta pidän. Ainakin jonkin verran
• kartuttaaa säästötilillä olevaa summaa mahdollisimman paljon. Jos kuolen 27-vuotiaana, enkä ehdi ostaa omaa asuntoa, onpahan ainakin rahat valmiina hautajaisiin ja muihin järjestelyihin. Ne nimittäin maksavat aivan tuhottoman paljon.
• elää mahdollisimman stressitöntä elämää ja lakata ajattelemasta, mitä kaikki muut ajattelevat.
• valvoa koko yön siksi, että on hauskaa. En siksi, että itkettää.
• mennä autokouluun.
• luovuttaa verta.
• opetella paremmaksi ruoanlaittajaksi.
• ottaa paljon enemmän valokuvia.
• hypätä benji-hypyn tai tehdä jotakin muuta hurjaa.
• opetella ensiaputaidot.
• matkustaa parhaan ystäväni kanssa pariksi päiväksi johonkin Euroopan kaupunkiin shoppailemaan.
• tehdä vanhempani ylpeiksi. Ainakin yrittää. En tiedä miten, mutta jotenkin. Tuntuu, että vanhempani eivät ole kovin ylpeitä esimerkiksi opiskeluun liittyvistä valinnoistani.
• tehdä jotain järkevää ja merkittävää. En tiedä, mitä tämäkään on. Haluaisin tehdä työtä, josta on jollekin jotain hyötyä tai apua. Nykyinen työpaikkani ei ole sellainen. Suoraan sanoen nykyinen työni on aika turhanpäiväistä. Vaikka pidänkin työpaikastani, olisi kiva tehdä jotain tärkeämpää.

Tämän listan tekeminen oli siinä mielessä uutta minulle, etten ole osannut N:n kuoleman jälkeen suunnitella juuri mitään. Elän melkolailla päivä, korkeintaan viikko kerrallaan. En ole oikeastaan edes uskaltanut suunnitella mitään, koska pelkään, että kaikki suunnitelmani menevät kuitenkin pieleen. Pelkään, että kaikki hyvä viedään minulta kuitenkin pois. En haluaisi pettyä, joten parempi jättää suunnittelematta. Mutta ehkä pikkuhiljaa voisi kääntää katseen tulevaisuuteen. Siellähän se elämä on. Ei menneisyyteenkään voi jäädä roikkumaan, se ei palvele minua ollenkaan. Suunnitelmani eivät ole kummoisia tai tarkkojakaan. Moni niistä on helppo toteuttaa. Toiset eivät ehkä niinkään. Ja loppujen lopuksi, pääasiahan on, että suunnittelee, ja näkee tulevaisuuden toiveikkaasti. Sitä minun täytyy nyt opetella. Ja lakata murehtimasta tällaista.