Hyvä viikonloppu

Nyt on hyvä viikonloppu takana. Perjantaina kävin pyörimässä ystäväni kanssa I love me -messuilla. Ja lauantaina näin tyttökavereitani kuohuviinin, herkkujen ja juoruilun merkeissä. Tämän kaltaiset illat tekevät hyvää. Tällaisina iltoina tunnen olevani elossa. Kun skumppa nousee ihan pikkuisen päähän ja ympärillä on ihmisiä sieltä parhaasta päästä. Kun joku hölmö juttu naurattaa, ja loppujen lopuksi kukaan ei edes muista, mille tässä nyt nauretaan, vaan nauretaan siksi, että naurattaa. Ja kun nauru loppuu, se alkaa uudestaan, kun joku muistaa sen äskeisen jutun ja alkaa taas nauraa. Silloin jos koskaan on elossa. Silloin jos koskaan tuntuu, että tässä kaikessa on sittenkin jotain järkeä. Että elämä jatkuu ja minun kuuluu jatkaa sen mukana.

Tyttöjen kanssa jutellessa aiheet pyörivät monesti miesten ympärillä. Ei tietenkään aina, mutta usein. Tässä seurassa todella usein. Muistelimme menneitä suhteitamme (ja muut tytöt ehkä hieman nykyisiäänkin) ja mitä kaikkea typerää miehet ovat tehneet. Kuinka ääliöitä miehet osaavat olla. Päässäni pyöri sillä hetkellä kaksi ajatusta. Onpa helppoa olla sinkku, kun ei tarvitse huolehtia tuollaisista miehistä ja heidän tempauksistaan, vaan voi elää täysin itselleen. Ja: Minulla on ollut ihan mielettömän hyvä mies, enkä tule enää ikinä löytämään yhtä hyvää. Ystävieni juttuja kuunnellessa mietin, kuinka epäkohteliaita ja huonokäytöksisiä miehet osaavatkaan olla! Ja olenhan minä sen nähnyt ihan itsekin tämän elämän aikana. Hyviä miehiä on harvassa. Ja vasta nyt tajuan, kuinka hyvän minä olin löytänyt. Olin onnistunut jostain kummasta löytämään miehen, joka siivosi, teki ruokaa ja laittoi kynttilät palaamaan, kun tulin töistä kotiin. Joka kertoi joka päivä rakastavansa ja kehui minua. Joka föönasi ja harjasi hiukseni aina hiustenpesun jälkeen. Joka kertoi äidilleen olevansa minun kanssani onnellinen. N oli niin hyvä mies. Olen toki toiveikas, että uusi rakkaus tulee minua vastaan vielä joskus, mutta suoraan sanoen todennäköisyys sille, että vastaan tulisi joku yhtä hyvä tyyppi, on sangen vähäinen. Minulla oli ihan helvetin hyvä mies. Enkä haluaisi sanoa tuota lausetta imperfektissä.

Keskiyöllä kotiin lähtiessä näin vain pariskuntia. Värjöttelin bussipysäkillä ja vieressä rakastunut pari pussaili toisiaan. He näyttivät niin kadehdittavan onnellisilta. Jäin bussista pois vanhempieni luona ja menin heille yöksi. Kävelymatka bussipysäkiltä heidän luokseen toi mieleen viime kevään. Sen ajan, kun olin muuttanut takaisin heidän luokseen. Ei oikein edes tehnyt mieli mennä sisälle, kun näin sen talon. Nyt yhdistän sinne niin paljon muistoja. Siellä ollessani muistan kirkkaimpana ne surulliset kuukaudet, jotka asuin siellä. Ne, joita en haluaisi muistaa. Mutta rakastan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka siellä asuvat. Heitä on aina ihana nähdä.

Tänä iltana kävin isäni ja sisarusteni kanssa katsomassa lentopallopeliä. Teimme sitä paljon keväällä. Perheeni kannustaa innokkaasti kotikaupunkiamme ja käy katsomassa kaikki kotipelit. Keväällä lähdin jokaiseen mukaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Muistan ensimmäisen pelin, johon raahauduin pakolla mukaan reilu viikko N:n kuoleman jälkeen. Otimme siskojeni kanssa meistä valokuvan, jossa yritän hymyillä. Näytän karmealta. Se naama ei ole hymyä nähnytkään. Nyt muistot tulvivat mieleeni urheiluhallissakin. Mutta toisaalta tunsin olevani hemmetin vahva. Kun ensimmäistä kertaa istuin siellä katsomossa, elämäni oli juuri hajonnut palasiksi, enkä uskonut selviytyväni. Olin täysin rikki ja eksyksissä. Nyt siellä istui ihan eri tyttö. Aikaa on kulunut vasta reilu kahdeksan kuukautta, mutta silti siellä katsomossa oli joku muu. Joku, joka uskoo elämään ja tulevaisuuteen. Joku, joka pärjää omillaan. Joku, joka on edelleen aika eksyksissä, mutta joka näkee silti valonpilkahduksia joka päivässä.

Meidän joukkueemme voitti. Tietysti. Ei tähän viikonloppuun olisi sopinut, että he olisivat hävinneet. Lähdin hymy huulilla kotiin. Ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn. En nuku missään muualla näin hyvin. Rakastan tätä asuntoa, onneksi saan kutsua tätä kodikseni. On minulla kyllä asiat aika hyvin. Melkein tekisi mieli kirjoittaa, että olen onnellinen, mutta en kirjoita. En vielä. Mutta sanotaanko niin, että on hetkiä ja välähdyksiä, jolloin olen onnellinen. Oikeastaan hyvin hyvin onnellinen.