Olin eilen hyvän ystäväni äidin syntymäpäiväjuhlissa. Olipa kerrassaan ihanat juhlat ja oli mahtavaa nähdä onnellisia ihmisiä. Niin paljon rakkautta ja naurua.
Viimeksi, kun olin juhlissa, joissa oli vuokrattu tila, pitkät pöydät, paljon ihmisiä ja ruokaa, oli kyseessä N:n hautajaiset. Ja on todellakin ihan hanurista käydä juhlissa yksin. Kun lähestulkoon kaikki vieraat tulevat pariskuntana. Ja minä olen aina yksin. Se ei ole kivaa. Pariskuntien näkeminen ei enää satuta samalla tavalla kuin alussa. Alkuvaiheessa olin suorastaan vihainen heille, ja kateellinen, ja katkera. Nyt ymmärrän jo, ettei muiden onni ole minulta pois. Mutta siltikin riipaisee aika syvältä nähdä pariskuntien koskettavan toisiaan. Minä maksaisin kaikki rahani siitä, että saisin koskettaa minun rakastani edes yhden kerran vielä. Ymmärtävätkö nämä kaikki pariskunnat, kuinka onnekkaita he oikeastaan ovat?
Pahinta tässä kaikessa on nimenomaan se yksinäisyys. Vaikka enhän minä yksin ole. Minulla on perhe ja ystäviä. Mutta kun ei se vain ole sama asia. En voi tehdä kenenkään kanssa mitään pariskuntajuttuja. Ei ole ketään, jolle tekstata, vaikkei ole edes asiaa. Muistan aina, kun olimme tunteneet N:n kanssa ehkä pari viikkoa, ja hän soitti minulle sanoen: "Ei mulla mitään asiaa ollut, mut halusin vaan kuulla sun äänen". Juuri tätä on ikävä. Kainaloon käpertymistä ja korvaan kuiskimista. Sitä, kun joku pitää kaupungilla kädestä.
Pitäisi jotenkin oppia olemaan yksin. Nyt pitää rakentaa tätä elämää yksin. Ja oikeastaan jo odotan sitä, että loppukesästä tai syksyllä vuokraan oman yksiön. Vaikka silloin se yksinäisyys iskee vasten kasvoja entistä pahemmin. Eihän tässä nyt mitään, kun asun vanhemmillani, ja täällä on aina juttukaveri saatavilla, jos tarvitsee. Mutta mitä sitten, kun ei ole? Mitä sitten, kun olen ihan tosissani todella yksin?
No sitten selviän siitäkin, hitto vie. En osaa enää pelätä asioita. Minä koin jo yhden kaikista pahimmista asioista, joita ihminen voi kokea. Ja olen edelleen tässä. Sellaista asiaa ei tässä elämässä tule, josta en selviytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti