Joku voisi tällaisessa tilanteessa ajatella, ettei minua ja N:ää oltu tarkoitettu yhteen. Että tämä oli maailmankaikkeuden merkki meille, ettemme ole hyvä pari. Minä en ajattele niin. Tottakai meidät oli tarkoitettu yhteen. Minun piti olla hänen kanssaan hänen viimeiset vuotensa, niin se oli tarkoitettu. Me kuuluimme yhteen, vaikka N:n aika täällä oli rajallinen.
En ole koskaan ajatellut, että meille kaikille olisi olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Olen aina ajatellut, että jokaiselle on olemassa useampikin sopiva ja oikea kumppani. En usko, että vain yksi voi olla paras. Miten sen ikinä muka löytäisi? Ja mistä tietäisi, että olisi löytänyt juuri sen ainoan oikean? Sen hetkinen kumppani on aina paras ja sopivin. Ja jos tulee ero, voi löytää jonkun toisen, joka on yhtä sopiva ja yhtä paras. Onneksi en koskaan ole uskonut "yksi ainoa oikea" -juttuihin, koska jos uskoisin, olisin nyt entistä enemmän pohjalla. Olisin menettänyt sen ainoani. Mutta jaksan uskoa siihen, että minullekin löytyy vielä joku sopiva. Ainakin joinakin päivinä jaksan uskoa.
En usko, että kovin moni voi näin nuorena sanoa tietävänsä, mikä heidän elämäntehtävänsä on. Moni varmaan pohtii, onko oikeastaan vielä saanut mitään järkevää elämässään aikaiseksi. Onko saavuttanut mitään. Ja kyllä minäkin pohdin. On ollut jotenkin erikoista muuttaa takaisin tänne kotikaupunkiini, missä vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. On hassua törmätä vanhoihin tuttuihin työntelemässä lastenvaunuja. On hassua, kun vanhat koulukaverit hakevat lapsiansa päiväkodista, jossa olen työharjoittelussa. Kyllä siinä monesti miettii, mitä minä olen saavuttanut. Olen kohta 25-vuotias opiskelija, yksin, asun vanhemmillani. Olenko saanut mitään aikaiseksi?
En tiedä, olenko saavuttanut vielä paljoakaan, mutta minä tiedän jo nyt, näin nuorena, mikä oli minun elämäni yksi suurimmista tehtävistä.
Se oli tehdä N onnelliseksi hänen viimeisinä vuosinaan. Saada hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi. Minun elämäntehtäväni oli saada N tuntemaan itsensä onnelliseksi kuollessaan. Eikä se ole ihan pieni tehtävä. Se on yksi tärkeimpiä tarkoituksia, mitä elämässä voi olla. Minun elämäni tarkoitus oli tavata N, rakastua häneen, suunnitella yhdessä tulevaisuutta vaikka emme sitä saaneet, ja tehdä hänet onnelliseksi. Ja minä onnistuin siinä. Toivon elämässäni tulevan vielä muitakin tehtäviä, jotka minun on tarkoitus täyttää, mutta tämä oli yksi niistä. Ja se annettiin juuri minulle, koska minä onnistuin siinä kaikista parhaiten.
Tämä kokemus kasvattaa minua niin paljon. Uskon tulevissa ihmissuhteissani pääseväni ihan uusille syvyyksille tämän ansiosta. Vaikka tämä tuntuu edelleen ihan hirvittävän epäreilulta, ja sitä se onkin, positiivisesti ajatteleminen auttaa. Ja sekin auttaa, kun ajattelen, että näin oli vain tarkoitus käydä. Elämän tarkoitusta on joutunut pohtimaan tämän jälkeen todella paljon, tai lähinnä sitä, onko tällä elämällä mitään merkitystä tällaisen jälkeen. On sillä. Nyt sillä vasta onkin. Yksi elämä menetettiin liian aikaisin, eikä tulisi mieleenkään, että jättäisin nyt oman elämäni elämättä. Nyt se elämä vasta alkaa. Minä sain elämäni pitää, enkä varmasti heitä sitä hukkaan. Yksi elämäni tarkoituksista tuli jo täytettyä, kun tein N:n viimeiset vuodet onnelliseksi. Mutta en malta odottaa, mitä muita tehtäviä elämä tuo. En malta odottaa, mitä tämä elämä tuo. Toivottavasti paljon hyvää, paljon rakkautta, paljon naurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti