Meitä on yhteensä neljä sisarusta. Vielä vuosi sitten kaikki kolme nuorempaa sisarustani asuivat vanhempieni luona. Minä olin ainoa, joka oli muuttanut pois kotoa. Toiseen kaupunkiin, mutta lähelle silti. Sitten N kuoli. Minä muutin takaisin vanhemmilleni, ja olimme jälleen kaikki yhdessä. Sitten siskoni lähti Amerikkaan vaihtoon. Sitten minä muutin pois. Ja nyt veljeni muuttaa kauas. Tuntuu tosi haikealta. Lyhyen ajan sisällä niin moni rakas on muuttanut kauas. Tai kokonaan pois. Ensin jouduin luopumaan avomiehestä lopullisesti, ja sitten maailman rakkaimmat pikkusisarukseni matkaavat kuka minnekin.
Menee varmaan tosi kauan, että olemme koko perhe seuraavan kerran yhtä aikaa kotona. Siitä tulee yhä harvinaisempaa herkkua. Veljeni uudesta kotikaupungista ei todellakaan reissata joka viikonloppu kotiin käymään. Ties milloin näen hänet seuraavan kerran! Nyt kotona käydessä siellä on vanhempien lisäksi vain nuorimmainen sisko.
Mutta tätähän se elämä on. En voi mitenkään olettaa, että me kaikki neljä sisarusta asettuisimme lähelle toisiamme. On ihan päivänselvää, että tulemme asumaan eri kaupungeissa, eri maissakin jopa. En vain koskaan ajatellut, että se tuntuisi näin surulliselta. Viimeisen vuoden aikana olen kyllä kunnostautunut hyvästien sanomisessa. Toisille lopullisesti, toisille lyhyemmäksi aikaa.
Luulen, että nämä sisarusteni muutot eivät tuntuisi näin pahalta, jos N olisi elossa. Nyt jotenkin elän tämän kaiken hänen kuolemansa kautta. Tuntuu kamalalta, että jouduin ensiksi hyvästelemään hänet, ja nyt pitää sanoa heipat siskolle ja veljelle. Elämä on pelkkää luopumista. Jos minulla olisi vielä N, en varmaan reagoisi tähän näin vahvasti. Silloin minulla olisi vielä oma elämä, oma "perhe", minä ja N. Nyt ainoa perheeni on tämä oikea, biologinen perheeni. Ja sieltäkin yksi kerrallaan ihmiset katoavat. Tämä tuntuu erityisen haikealta senkin takia, että lähennyimme enemmän kuin koskaan sen puolen vuoden aikana, jonka asuin taas kotona.
Nyt olen loppuviikon täällä vanhempieni luona nuorimman siskoni lapsenvahtina, kun vanhempamme ovat veljen muuttoapuna siellä toisella puolella Suomea. Viikonloppuna aiomme ostaa herkkuja ja pitää siskosten illan. Laatuaikaa, ennen kuin tämäkin pikkuinen katoaa maailman tuuliin. Hassua, että tällä hetkellä me neljä sisarusta asumme kaikki eri kaupungeissa. Hassua, että ensin minä olin ainoa, joka asui muualla. Ja nyt yhtäkkiä minä olen meistä se lähimpänä asuva, joka voi tulla käymään ihan koska vain. Kaksi muuta asuvat niin pirun kaukana.
Kyllä viimeisen vuoden sisään on sitten ikävöity. Ihan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti