Lomalla

Tosiaan, minähän olen nyt lomalla! Hassua. Seuraava kuukausi ilman mitään velvoitteita. Pelkkää rentoutumista.

Toisaalta minulla on jotenkin ristiriitaiset fiilikset tästä lomasta. Itsensä kiireisenä pitäminen on ollut ihan hyvä juttu. Koulu ja työ ovat pitäneet ajatukset kasassa ja tuoneet rutiinia elämään. Mitä nyt, kun olen ainakin osan lomastani tekemättä mitään? Vajoanko johonkin syviin vesiin taas? Toisekseen, en koe olevani loman tarpeessa. Se kuulostaa hassulta, sillä minulla on takana elämäni raskain ja työläin kevät. Tämän kevään jälkeen ajattelisi minun todellakin olevan loman tarpeessa. Koulu, työharjoittelu ja työ, kaikkien kolmen kanssa tasapainoilin yhtäaikaa. Plus tietysti siihen lisäksi koko sirpaleinen muu elämä. Mutta siltikään en koe olevani loman tarpeessa, johtuen ehkä siitä, etten tee täyttä päivää työpaikassani. Teen vain muutaman vuoron viikossa. Nyt kuitenkin täytyy nauttia lomasta. Ottaa iisisti. Se tekee minulle todellakin hyvää. Välillä on menty aika äärirajoilla tämän kevään aikana, kun olen halunnut kaikesta huolimatta hoitaa tehtäväni ja työni mahdollisimman hyvin. Ja vaikka kaikki tekeminen on tehnyt hyvääkin, nyt on aika levähtää.

Tämä olisi ollut ensimmäinen kesä, kun N:lla olisi ollut täydet kesälomat. Hän odotti sitä niin kovasti. Olisimme varmaan lähteneet johonkin etelään rantalomalle, ja tietysti mökkeilleet. Nyt tulikin sitten aika erilainen kesä. Aika erilainen elämä. Lomailen samaan aikaan vanhempieni kanssa, ja teemme reilun viikon pituisen reissun Latviaan ja Viroon, sekä käymme mummolassa. Sen lisäksi on tiedossa ainakin risteily ystävieni kanssa Tukholmaan. Ihan hyvä kesä tästä tulee, kaikesta huolimatta.

Loman jälkeen voisi sitten alkaa tosissaan etsimään asuntoa ja suunnittelemaan muuttoa pois vanhemmiltani. Olen kyllä viihtynyt taas muutaman vuoden tauon jälkeen täällä kotikaupungissani, joka on minulle niin tuttu, ja jossa asuu perhe ja kavereita. Mutta järkevintä minun on kuitenkin muuttaa takaisin paikkakunnalle, jossa asuimme yhdessä N:n kanssa. Siellä minulla on koulu ja työpaikka. Ja haikeutta, surua ja muistoja. Sinne muuttaminen ei suoraan sanoen houkuta kovinkaan paljoa. En ollut koskaan edes käynyt siellä ennen N:n tapaamista! Se ei ole minulle samanlailla tuttu, enkä tunne sieltä juuri ketään. Kaikki siinä kaupungissa muistuttaa minua hänestä. Enkä oikeastaan pidä koko kaupungista. Mutta se on ainoa järkevä vaihtoehto nyt. Haluan jo muuttaa omilleni, joten kai minä kestän siellä vielä hetken. Sitten olisin ainakin lähellä N:n hautaa. Voisin käydä siellä vaikka joka päivä.

Syksy pelottaa minua tosi paljon. Omilleen muuttaminen pelottaa. Tulee kylmä ja pimeä, kaikista masentavin vuodenaika. Vertaistukiryhmä alkaa, mikä on varmasti hyvä juttu. Mutta ryhmän vetäjä sanoi, että ainakin ensimmäiset kerrat tulevat olemaan varmasti hyvin rankkoja. Pitäisi jaksaa opiskella ja käydä töissä. Ja palata joka päivä tyhjään kotiin. Syksyyn liittyy niin paljon pelkoa, etten oikeastaan halua miettiä sitä vielä. En nyt, kun on kesä. Ja lämmintä, ja loma. Ja uudet bikinit, ja rusketusraidat. Ja talviturkki heitetty.