Terveisiä Latviasta

Muutama päivä lomaa takana täällä. Ai että, minä nautin. Ihanaa olla pois kotoa. Tekee niin hyvää irrottautua kaikesta siitä, mikä kotona odottaa. Tai ei odota.

Vanhemmillani on jo vuosia ollut tapana reissata Virossa ja Latviassa kesäisin. Minäkin olen ollut monta kertaa mukana. Ensimmäistä kertaa lähdin mukaan sinä kesänä, kun olimme N:n kanssa tavanneet. Näihin reissuihin liittyy aina tietyllä tavalla ikävä. Kun se toinen on odottanut kotona, ja itse on kuitenkin aina odottanut kotiinpaluuta. On odottanut sitä, että näkee toisen. Tälläkin kertaa tähän reissuun liittyy ikävä. Hyvin erilainen ikävä tosin, kuin aiemmin. Tavallaan ikävöi kotiin, mutta ei sitten kuitenkaan, koska ei kotona ole mitään. Hassua, kun ei tarvitse ikävöidä kotiin samanlailla, kuin aiemmin. Voi vain nauttia lomasta ja reissusta ja kaikesta, eikä ole kiire tai ikävä mihinkään. Ikävä tietysti on, mutta siihen en löydä helpotusta kotoa. Enkä mistään muualtakaan.

Latvia on mukava paikka. Yövymme Jurmalassa, mutta olemme käyneet myös Riiassa. Latvia on jännä sekoitus uutta ja vanhaa. Suomalaisena sitä on aivan ihmeissään, miten näin rähjäisissä ja vanhoissa taloissa voi asua! Minun näkökulmastani nämä mörskät ovat asuinkelvottomia. Mutta siitä juuri huomaa, miten hyvään on tottunut. Miten paljon sitä vaatii. Vaikka välillä ajattelee, ettei minulla ole mitään ja menetin kaiken, ei se ole totta. Minullahan on vaikka mitä. Olen jokatapauksessa onnekas.

Rumien talojen lisäksi Latviassa on todella kuumia miesmyyjiä ruoka- ja vaatekaupoissa! Huhhuh, miksei Suomessa ole? Jurmalassa on upea hiekkaranta ja säätkin ovat suosineet meitä. Olemme käyneet eläintarhassa ja shoppailleet. Ja nauraneet äidin kanssa ihan hillittömästi tyhmille vitseille. Tämä on juuri sitä, minkä tarpeessa olin.

Huomenna ajamme Viroon ja jatkamme lomaa Pärnussa. Onneksi kotiinpaluuseen on vielä aikaa. Täällä on hyvä. Täällä jokainen kadunkulma ei huuda hänen nimeään ja yhteisiä muistoja.