Hoitovirhe vai ei?

Tänään saapui Valviralta kirje, joka käsitteli N:n hoitovirheselvitystä. Sitä olimmekin odotelleet viime keväästä asti. Halusimme, että Valvira selvittää perin pohjin, tapahtuiko N:n tapauksessa hoitovirhe. Meidän mielestämme lääkäri ei tehnyt kaikkeaan, kun N meni sairaalaan. Hänet on vain laitettu nukkumaan ilman sen kummempia tutkimuksia ja luotettu siihen, että migreeniä se päänsärky vain on. Eikä kukaan ole käynyt yön aikana tarkistamassa, onko hän tajuissaan. Huonekaveri oli aamulla huomannut, että eihän tuo edes hengitä enää.

Tänään tuo selvitys sitten vihdoin tuli. Kirje oli lohdutonta luettavaa. "Jos tutkimukset olisi aloitettu aiemmin, olisi potilaan henki voitu pelastaa". Voi vittu minä sanon! Valvira on selvityksissään todennut, että jos lääkäri olisi aloittanut tutkimukset heti N:n tultua sairaalaan, olisi jotain ollut tehtävissä. N saattaisi olla vielä tässä. Sen tietäminen on kamalaa.

Toisaalta tämä ei muuta mitään. N on ja pysyy kuolleena. Mutta sitten taas toisaalta tämä muuttaa ihan kaiken. Se muuttaa koko surutyöni, jota olen reilun vuoden tehnyt. Se muuttaa ajatukseni siitä, ettei kukaan voinut tälle mitään. Aiemmin en syyttänyt tästä ketään. Nyt minulla on joku, jota syyttää. Joku on vastuussa tästä. Tokikaan ei ole varmaa, että N olisi pelastunut tai parantunut, vaikka tutkimukset olisi aloitettu heti. Eihän sitä kukaan voi varmaksi sanoa. Mutta siihen olisi silti ollut mahdollisuus, jota ei käytetty. N:n eteen ei tehty kaikkea, mitä olisi voitu.

Ja mitäkö tämä lääkäri saa tästä kaikesta? Varoituksen. Hän saa jonkun naurettavan ja merkityksettömän varoituksen, joka ei lämmitä minun mieltäni tippaakaan. Raivostuttaa. Tottakai minä ymmärrän, että lääkärikin on vain ihminen, joka voi erehtyä. Mutta en voi sulattaa lääkärin perustelua, että hänestä "ei vaan tuntunut siltä", että tarvitsisi tutkia N:n päätä paremmin. Eihän lääkärin työtä voi tunnepohjalta tehdä!

Tänään on taas itkettänyt. Puhuin N:n äidin kanssa puhelimessa ja hänen itkuaan oli sydäntäsärkevää kuunnella. Miten on mahdollista, että meille kävi näin? Meidän rakkaamme kuoli turhaan. Meidän rakkaamme kuoli, koska lääkärillä ei ollut sellaista tunnetta, että kannattaisi tutkia tarkemmin. Tämä oli oikeasti pahin mahdollinen tulos, mitä kirjeessä saattoi lukea. Olisin toivonut, ettei mitään virhettä todeta. Se olisi ollut helpompaa. Nyt joutuu jollain tavalla aloittamaan alusta. Niin moni asia muuttuu minun pääni sisällä tämän tiedon myötä. Olen ihan hiton vihainen juuri nyt. Tuntuu myös, että luotto lääkäreihin meni viimeistään tämän kirjeen myötä. Aina sitä lehdistä lukee kaikenlaisia juttuja kamalista onnettomuuksista ja sairauksista ja lääkäreiden virheistä. Ne tuntuvat niin uskomattomilta ja kaukaisilta. En voi uskoa, että jouduin itse vastaavaan tilanteeseen. En enää tunnista tätä omaksi elämäkseni. En ansainnut tätä. En ansainnut, että avomieheni kuolee hoitovirheen takia.