Särkynyt sydän

Minulla on tänään vapaapäivä. Se tuli tarpeeseen. Täysin vapaita päiviä on kuluneiden viikkojen aikana ollut aivan liian vähän. Nämä tekevät hyvää.

Tänään olen työstänyt opinnäytetyötäni. Aiheeni käsittelee nuoria leskiä. Se todella on ainoa aihe, josta halusin kirjoittaa. Kun mietin opinnäytetyöni aihetta, mietin monia mahdollisia vaihtoehtoja. Lopputulokseni oli, ettei muita vaihtoehtoja oikeastaan ole. Jokainen pohdinta johti teemoihin nimeltä suru ja kuolema. Se on ainoa aihe, josta haluan nyt kirjoittaa monta kymmentä sivua.

Kuten muidenkin koulutehtävien, myös opinnäytetyön kanssa olen ollut saamaton. Vaikka aihe on minulle tärkeä, olen lykännyt kirjoittamista vaikka kuinka kauan. Tänään avasin ensimmäistä kertaa kirjastosta lainaamani kirjan. Se on maannut koskemattomana pöydälläni jo monta kuukautta. Tänään päätin lukea sitä. Ja kyyneleet kohosivat silmiini jo ensimmäisessä lauseessa.

"Koska luet tätä kirjaa, on sydämesi mitä suurimmalla todennäköisyydellä särkynyt."

Niin. Minun sydämeni on särkynyt. Ei ehkä sillä perinteisimmällä tavalla, mutta on kuitenkin. Isosti. Sydämeni on mennyt niin pieneksi silpuksi, että sitä on ulkopuolisten vaikea käsittää. Onneksi tilanne ei ole niin paha enää. Aika on parantanut. Mutta ei sydämeni tule olemaan enää ikinä täysin ehjä. Eihän rypistettyä paperiakaan saa enää täysin sileäksi. Jäljet jäävät. 

Aion mennä haudalle tänään. Kouluhommat saavat nyt odottaa. Nyt haluan niin lähelle häntä, kuin vaan on mahdollista päästä. Haluan mennä kertomaan, etten ole unohtanut. Olen tässä edelleen. Kaipaan ja rakastan. Istun sohvalla ja tuijotan tv-tasolla olevaa mustavalkoista valokuvaa. Edelleenkin antaisin mitä tahansa, että hänestä olisi jäljellä muutakin, kuin pelkät valokuvat. Olen päässyt eteenpäin, mutta en sittenkään. Elämässäni on paljon iloa, mutta myös päiviä, kun henki ei kulje.

Eilen olin työharjoittelussani henkilökunnan palaverissa. Siellä minulta kysyttiin opinnäytetyöni aihetta, ja kerroin sen olevan nuoret lesket. Sain kysymyksiä, että mahtaapa olla mielenkiintoinen ja erilainen aihe. Mietin mielessäni, että eipä oikeastaan. Ehkä mielenkiintoinen ja erilainen sellaiselle ihmiselle, joka ei tästä mitään tiedä. Minulle se on arkipäivää, elämää. Minusta nuorissa leskissä ei ole enää mitään erikoista, mutta ymmärrän, että muut ajattelevat niin. Toivoin kokoajan, ettei minulta kysytä syytä, miksi valitsin tämän aiheen. Eilen en jaksanut selittää. Välillä haluan vain olla tavallinen nainen. Tavallista elämää elävä tavallinen opiskeleva nainen, joka asuu tavallisessa yksiössä ja etsii tavallista kesätyöpaikkaa, kuten muutkin tavalliset nuoret.

On päiviä, kun en halua kaikkien tietävän, että minulla on särkynyt sydän.