Ihana Florida

Olipa ihana loma! Mutta on myös ihanaa olla kotona. Olin viime keväänä suurin piirtein näihin samoihin aikoihin Teneriffalla, ja suurin ero sen ja tämän Floridan reissun välillä oli se, että nyt kotiinpaluu tuntui ihan kivalta. Vuosi sitten, kun lentokoneen pyörät osuivat kiitoradan pintaan täällä Suomen päässä, kyyneleet kohosivat silmiini. Oli ihan kamalaa palata takaisin sinne oman elämänsä keskelle. Se kaaos, kaikki hoitamattomat asiat, yksinäisyys. Sen kohtaaminen viikon loman jälkeen oli painajaismaista. Mutta nyt tulin kotiin ihan mielelläni. Ihanaa olla omassa kodissa! Ihanan lämpimiä päiviä on ollut kotiinpaluuni jälkeen!

Floridan matka oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Nautin ja olin kiitollinen jokaisesta hetkestä. Lensin Miamiin, josta suuntasin Miami beachille, jossa vanhempani olivat lomailleet jo viikon. Saimme kokea paahtavan kuuman auringon ja kilometrien pituisen rannan. Turkoosia vettä silmänkantamattomiin. Loman puolessä välissä vuokrasimme auton ja lähdimme Orlandoon loppuajaksi. Siellä tapasimme pikkusiskoni, joka on ollut vaihdossa Yhdysvalloissa elokuusta asti, sekä hänen hostperheensä. Menimme koko porukalla katsomaan cheerleadingin maailmanmestaruuskisoja, joissa toinen pikkusiskoni kisasi. Katsomossa oli ihan huikea fiilis! Me kaikki suomalaiset katsojat menimme samaan aitioon ja tunnelma oli korkeampi, kuin missään käymässäni jääkiekkomatsissa. Suomalaiset kannustivat hurjasti omiaan. Se oli ihanaa! Huusimme äänemme käheiksi ja heilutimme siniristilippuja. Ja päivä huipentui siihen, kun kaikki sinä päivänä kisanneet Suomen joukkueet voittivat hopeaa. Minun pieni siskoni on maailman toiseksi paras harrastamassaan lajissa. Se on ihan mieletöntä. Ei voisi tämä isosisko ylpeämpi olla.

Yhtenä päivänä kävimme koko porukalla Universal Studioilla. Aurinkoinen päivä, vähän liiankin hurjia laitteita ja minun perheeni. Niin mieletön päivä. Ja oli ihanaa tutustua perheeseen, jossa siskoni on viettänyt melkein vuoden. Hyvästien sanominen oli haikeaa, koska tiesin, etten todennäköisesti tule enää koskaan tapaamaan näitä ihmisiä.

Vaikka tekemistä oli paljon ja loma oli ihana, oli N mielessäni joka päivä. Olisin niin halunnut kertoa hänelle matkasta. Olisin halunnut kertoa, kuinka hienoja autoja Miami beachilla näkyi. Kuinka siistejä avaruusjuttuja näimme Kennedy Space Centerissä. Miten lämmintä merivesi oli. Kuinka näimme isoja alligaattoreita vapaana autoteiden viereisissä ojissa. Kuinka selvisin ihan yksinäni Helsinki-Vantaan lentokentältä Miami beachin hotellille. Millaista ylipäätään Yhdysvalloissa oli, sillä N ei ikinä ehtinyt käymään siellä. Minulla olisi niin paljon kerrottavaa hänelle.

Päällimmäisenä tunteena matkasta jäi kiitollisuus. Olin joka päivä niin kiitollinen kaikesta mitä näin ja koin. Ihan mahtavaa, että sain elää näin ihanat kymmenen päivää. Se oli niin ainutlaatuista. Floridaan voi toki lähteä uudestaankin, mutten tule ikinä enää näkemään siellä siskoani ja hänen hostperhettään ja sitä hetkeä, kun toinen siskoni sai hopeamitalin kaulaansa maailmanmestaruuskisoissa. Kaikesta huolimatta, jopa siitäkin, että N on kuollut, koen olevani todella etuoikeutettu ja onnekas ihminen. Niin paljon minä olen saanut.