Sisarusrakkaus

Unet ovat kummallisia. Miten ne voivatkin tuntua niin todelta?

N ei ole pitkään aikaan tullut uniini. Sen sijaan tänään heräsin aamuyöstä aivan hikisenä ja hengästyneenä. Näin unta, että vanhempieni omakotitalo paloi ja pikkusiskoni kuoli liekkeihin. Muistan ajatelleeni viimeiseksi unessa, että nyt minulta on kuollut avomies ja pikkusisko. Sitten heräsin. Ihan kamala fiilis herätä tuollaiseen! Meni taas hetki, ennen kuin ymmärsin, että se oli vain unta. Ja sitten tuli itku. Itku helpotuksesta, kun se ei ollutkaan totta, ja itku siitä, että niin voisi ihan oikeasti tapahtua.

Jos joku sisaruksistani kuolisi, en ole ihan varma, jaksaisinko nousta siitä enää. Se olisi liikaa. Muista menetyksistä ehkä selviytyisin vielä, mutta jos joutuisin luopumaan sisaruksestani, ei elämässä olisi enää mitään järkeä. He ovat minun elämäni kolme tärkeintä ihmistä. Jos meistä puuttuisi yksikin, ei se olisi enää sama.

Tämä päivä on saanut ajatukseni N:n sisaruksiin. He joutuivat luopumaan veljestään. N oli sisarustensa kanssa vieläpä todella läheinen. Miten siitä voi selvitä? Tuntuu ihan kamalalta ajatella, että heidän isoveljensä on poissa. Turvallinen isoveli, joka korjasi viat tietokoneista ja autoista, auttoi aina jokaisessa asiassa ja muisti välillä vähän kiusata ja käydä hermoille.

Tämä päivä on ollut yhtä tunnemyllerrystä. Koska minusta tuntuu, että olen itse asiassa päässyt vähällä. Minähän tunsin N:n vain muutaman vuoden. Ja kaiken lisäksi saatan joskus löytää vielä "korvaavan" ihmisen hänen paikalleen, niin karulta kuin se kuulostaakin. N oli sisarustensa ja vanhempiensa elämässä paljon pidempään. Sisarukset tunsivat hänet koko elämänsä. Eivätkä he saa ikinä uutta veljeä tilalle. Yhtäkkiä tuli aivan kamala tunne, etten ole kysynyt heiltä tarpeeksi usein, miten te voitte. Voisinko tehdä jotain, joka auttaisi heitä? Olen ollut jotenkin itsekäs, ajatellut vain itseäni. Nyt on ihan järjetön suru N:n sisarusten puolesta. Onneksi N:n äiti laittoi minulle viestin juuri kun tämä ajatusten sekamelska pyöri päässäni ja sovimme tapaavamme ensi viikolla.

Aamulla minun oli aivan pakko laittaa viesti omalle siskolleni ja varmistaa, että hän on elossa. En tietenkään kysynyt sitä noilla sanoilla. Keksin jonkun turhanpäiväisen kysymyksen, johon hän vastasi heti, ja sain varmuuden, että hänellä on kaikki hyvin. Päätin, että menen viikonloppuna vanhemmilleni, koska veljeni on myös tulossa sinne pitkästä aikaa. Samalla käyn tervehtimässä isovanhempiani. Ihan vain siksi, että se on mahdollista ja he kaikki ovat vielä elossa. Perhe on aina paras. Kaikista paras.