Minä rakastan sinua

Olen aivan lopullisesti rakastunut. En tosin ole kertonut sitä vielä hänelle! Vaikka useamman kerran olen meinannut jo lipsauttaa sen, ihan vahingossa, vaistomaisesti. En vaan halua sanoa sitä ihan vielä ääneen. Tai siis tottakai haluaisin jo kertoa sen hänelle, mutta toisaalta tuntuu jännittävältä myös pantata sitä vielä hetki. Kuin olisi pieni salaisuus. En toki muuten pidä siitä, että meidän välillämme olisi salaisuuksia, mutta tämä on eri asia. Vielä hetken aikaa pitää salassa sitä, kuinka paljon hänestä pidänkään.

Miltä oikein tuntuikaan sanoa ensimmäistä kertaa nuo kolme sanaa toiselle? Olen jo melkein unohtanut. Siitä on tosi kauan, kun olen ollut edellisen kerran tällaisessa tilanteessa.

Rakastan sitä tunnetta, minkä hän minulle saa. Rakastan sitä, miten hän herää aamulla lenkittämään koiraa, ja kömpii sen jälkeen vielä minun viereeni sänkyyn jatkamaan unia. Rakastan sitä, miten hän viikonloppuisin tekee minulle aamupalaa. Rakastan sitä, että hän ottaa minua kädestä kiinni kaupungilla. Rakastan sitä, kuinka järkevä ja hyvä riitelemään hän on. Rakastan sitä, miltä hänen hiuksensa näyttävät, kun hän ei ole lainkaan laittanut niitä. Rakastan sitä, miltä hän näyttää valkoisessa t-paidassa. Ja ilman sitä t-paitaa. Rakastan sitä, kun katsomme yhdessä urheilukisoja telkkarista. Rakastan sitä, miten hän haastaa minua, eikä ole liian helppo. Rakastan sitä, miten aikuismaiselta tämä suhde tuntuu. Rakastan hänen pitkiä halauksiaan. Rakastan sitä, miten hän välillä nukahtaa syliini, kun katsomme telkkaria. Rakastan hänen tuoksuaan. Rakastan sitä, että hän kysyy mielipidettäni jokaiseen asiaan. Rakastan hänen herkkää puoltansa.

Rakkaus on sitä, että yhtäkkiä minut on vallannut valtava rauha ja tyyneys. Elämään on laskeutunut uskomaton varmuus ja turva. Jonkinlainen luottamus. Luottamus siihen, että saan pitää tämän kaiken. Saan lähteä kavereiden kanssa baariin viettämään hauskan illan, ja palata sen jälkeen hänen kainaloonsa. Ei tarvitse enää etsiä, ei tarvitse pitää jatkuvasti silmiä auki sen varalta, josko vastaan kävelisi joku potentiaalinen kumppani. Voin vain olla tässä täysin omana itsenäni, kaikkien menneisyyden kokemusten ja tapahtumien kanssa, ja se riittää. Se ei ole yhtään liikaa tai liian vähän. Olen täysin tyyni, täysin varma, täysin rauhallinen. Mitään ei minulta puutu.

Mutta samaan aikaan sisälläni lentelevät tuhannet perhoset ja riehuu pyörremyrsky. Huomaan, että minua jännittää jatkuvasti. Vaikka istuisin töissä maanantaiaamuna tekemässä kuukausilaskutusta, huomaan, että minua jännittää. Vatsassa tuntuu kivalta. Jatkuvasti odottaa jotain. Välillä tuntuu, että sisuskalut menevät ympäri. Jännittäminen ei liity pelkästään siihen, kun olemme tapaamassa, tai kun ajattelen häntä, vaan se on päällä jatkuvasti.

Rakkaus on sitä, että kun jotakin tapahtuu, oli se sitten hyvää, huonoa, jännittävää tai noloa, haluan kertoa siitä ensimmäisenä hänelle. Rakkaus on sitä, että pelottaa, että menetän tämän kaiken ja sitten sattuu. Mutta rakkaus on myös sitä, että uskallan heittäytyä siitä huolimatta. Rakkaus on luottamusta. Rakkaus on sitä, kun makaan sunnuntaiaamuna sängyssä pää hänen rintaansa vasten, ja ajattelen, miten käsittämättömän ihanaa olisi, jos tämä olisi minun elämääni.

Ja se on.