Sopivasti onnellinen

Palasin pari päivää sitten kotiin Rodokselta. Takana on täydellisesti onnistunut tyttöjen reissu. Nautin jokaisesta hetkestä. Okei, en ehkä toisen lomapäivämme järkyttävästä krapulasta, mutta sekin kertoi vain hulvattoman hauskasta illasta. Aurinko paistoi kuumasti, merivesi oli kirkasta, ruoka hyvää ja yöelämä villiä. Juuri sitä, mitä lähdimmekin hakemaan. En muista, milloin olisin viimeksi nauranut näin paljon.

En ole ihan varma, olisinko koskaan kokenut tätä reissua, jos N vielä eläisi. Vaikka olen joutunut luopumaan N:n kuoleman myötä paljosta, olen sen jälkeen saanutkin paljon. Olen saanut takaisin elämääni pari ystävää, joiden kanssa tiet olivat jo lähteneet erilleen. Ja olen saanut ihania matkoja, risteilyjä ja illanviettoja tyttöporukalla. Olen niistä niin kiitollinen! Olen kiitollinen ihmisille, jotka eivät ole jättäneet minua yksin.

Täydellinen lopetus matkalle oli, kun viimeisenä päivänä aamupalapöydässä katsoin netistä opintosuoritusotteeni, ja sinne olivat ilmestyneet kaikki mahdolliset opintopisteet. "Tutkinnosta puuttuu 0 opintopistettä". Nyt minä olen todella käynyt ammattikorkeakoulun. Kaikki on tehty. Kaikki kurssit ja harjoittelut ja opinnäytetyöt. Kaikki. Nyt se on ihan konkreettista. En voi uskoa, että tein sen. Nyt vain odottelemaan valmistujaisjuhlia, joita vietän parin viikon päästä.

Ainiin, juuri ennen reissuun lähtöä sain kuulla saaneeni kesätyöpaikan! Sen suhteen putosi melkoisen suuri taakka harteilta. Työpaikka ei valitettavasti ole sosiaalialalta, jolle valmistun, mutta luotan siihen, että ehdin tehdä niitä hommia loppuelämäni. Työ on samantyyppistä hommaa, jota olen koko tähän astisen työurani tehnyt, ja odotan jo kovasti sen alkamista. Kävin yhteensä neljässä työhaastattelussa juuri ennen Rodoksen matkaa, ja minut olisi valittu niistä jokaiseen. Harmitti sanoa kolmelle muulle kiinnostavalle työpaikalle ei, mutta samaan aikaan tuntuu aika helkkarin hyvältä, että niin moni olisi halunnut minut! Vielä muutama viikko sitten olin aivan varma, etten saa kesäksi töitä, sillä minua ei oltu kutsuttu yhteenkään haastatteluun. Onneksi asiat järjestyivät. Tuntuu aika hyvältä onnistua jossain. N:n kuoleman jälkeen vieraanani on käynyt usein fiilis, että olen ihan epäonnistunut ja luuseri, joka ei pärjää ikinä missään. Alan ehkä ymmärtää, ettei minulla ole pienintäkään syytä ajatella niin.

En voi olla mitään muuta kuin onnellinen nyt. Tuntuu oikeastaan vähän liiankin hyvältä. Kaikki menee juuri nyt niin hyvin. Nyt en edes pelkää, että jokin menee pieleen hyvän jakson jälkeen. En enää halua pelätä asioita etukäteen. En anna pelon viedä senttiäkään pois tästä hyvästä fiiliksestä. Olen jokaisen hymyn ja hyvän olon tunteen ansainnut. Olen niiden eteen raatanut ja tehnyt töitä, joten olen ne kaiken tapahtuneen jälkeen todellakin ansainnut.