Valmis

Tasan viisi vuotta sitten tänäpäivänä tapasin N:n ensimmäistä kertaa. Se oli se yön yli kestävä Tallinnan risteily. Muistan itse asiassa tasan tarkkaan mitä minulla oli päällä silloin. Farkkushortsit ja musta pitsinen paita. Muistan tarkasti myös N:n päällä olleet vaatteet. En ole säästänyt kovinkaan montaa N:n vaatetta muistoksi, mutta tuona iltana päällä ollut t-paita on minulla tallessa. Hassua, miten välillä yksikin ilta voi muuttaa koko loppuelämän. En olisi silloin arvannut, mihin se ilta minut vie.

Nyt viisi vuotta myöhemmin, tänään, minä valmistuin ammattikorkeakoulusta. Ilman sitä risteilyä en olisi nyt tässä. En valmistuisi tästä nimenomaisesta koulusta tälle tietylle alalle, näiden tiettyjen ihmisten kanssa.

Opiskelu oli elämäni ihaninta ja kamalinta aikaa. Näissä kolmessa vuodessa on tapahtunut enemmän kuin koko muun elämäni aikana. Koulun aloitus oli ihanaa aikaa, koska sain niin paljon uusia kavereita. Olin pari vuotta aiemmin muuttanut N:n kotikaupunkiin, jossa minulla ei ollut omia kavereita lainkaan. Se oli ihan paras juttu koulussa! Samojen tyttöjen kanssa olen viihtynyt ihan ensimmäisestä koulupäivästä alkaen. Yhdessä olemme käyneet monissa opiskelijabileissä ja risteilyillä, jotka ovat olleet opiskelijaelämän parasta antia. Vuoden opiskelun jälkeen N kosi minua, mikä teki minusta maailman onnellisimman tytön. Toisena kouluvuotena, puoli vuotta kosinnan jälkeen, tapahtui se pahin. En ole koskaan ollut niin rikki. Mutta siitäkin on joten kuten selvitty. Voisin sanoa, että koulu on ollut jopa suuressa osassa selviytymistarinassani. Koulu on antanut muuta ajateltavaa ja tuonut niitä kaivattuja arkirutiineja. Ja ne koulukaverit. Tämä viimeinen kouluvuosi on ollut oikeastaan jo aika hyvä. Roppakaupalla onnellisia hetkiä.

Mutta se, että valmistun tänään puoli vuotta etuajassa, on ollut melkoisen taistelun takana. Ei ollut helppo tie. Ei tehty helpoksi minun opiskeluani. Mutta minä tein sen! Nyt minä olen valmistunut ja saanut itselleni toisen ammatin. Kaiken tämän jälkeen. Menee varmaan hetki ymmärtää tätä kaikkea. On tosi haikea olo. Ja samaan aikaan olen tosi ylpeä itsestäni. En ole ylpeä arvosanoistani, jotka eivät todellakaan ole loistavia, mutta voiko tämän kokemuksen jälkeen sellaista edes olettaa? Olen tehnyt aika hienon työn lyhyessä ajassa, enkä itse sitä varmaan vielä edes ymmärrä. N olisi minusta tosi ylpeä. Ehkä se on se syy, miksi halusin niin kovasti saada kouluhommat pakettiin ja valmistua tänään. N:n takia en luovuttanut kertaakaan. Tänään olen valmis ja onnellinen.