torstai 7. kesäkuuta 2018

Kiitos sinulle N

Niin monesta olen sinulle kiitollinen.

Kiitos niistä juhannusilloista vanhempiesi mökillä, kun katsoimme myöhään yöhön asti kokkoa kainalokkain kalliolla. Jopa minä, joka en edes pidä mökkeilystä, rakastin niitä hetkiä.

Kiitos sinulle N, kun sanoit rakastavasi. Sanoit sitä usein, melkein liiankin, mutta yksikään kerta ei lopulta ollut ylimääräinen. Hoit rakkaudentunnustuksia minulle vuosiksi eteenpäin. Niitä minä tarvitsen nyt.

Kiitos, kun rakastit niinäkin hetkinä, kun en varmasti sitä ansainnut. 

Kiitos, kun korjasit äitini tietokoneen ja jaksoit aina kuunnella isäni juttuja. Kiitos, kun pidit perheestäni niin paljon. Ja kiitos, että sain tulla osaksi sinun perhettäsi.

Kiitos niistä loputtomista naurukohtauksista. Kun pelleilit omia hölmöjä juttujasi tai luit minulle koulua varten tekemääsi englanninkielistä esitelmää, etkä voinut olla nauramatta. Kiitos ilosta, jonka annoit minulle niin monena hetkenä.

Kiitos, kun tulit kanssani kaikista hurjimpiinkin huvipuistolaitteisiin, vaikket olisi itse halunnut niihin mennä.

Kiitos, kun jaksoit lähteä kanssani vaikka kuinka moneen eri kauppakeskukseen etsimään minulle juhlamekkoa siskosi ylioppilasjuhliin. Jaksoit kiertää jokaisen kaupan, etkä marissut kertaakaan.

Kiitos, kun pidit kädestäni julkisilla paikoilla. Tai pysähdyit keskelle katua pussailemaan. Kiitos kun annoit minulle tunteen, että olet ylpeä minusta.

Kiitos sinulle N, kun laitoit aina ruokaa, pesit ikkunat ja vessan, vaihdoit lakanat ja imuroit. Ne oli niitä pieniä arkisia asioita, joilla näytit, että rakastat minua. Ja sen takia minä sinua niin paljon arvostinkin.

Kiitos sinulle, ettet koskaan sateella antanut minun kävellä iltavuorosta kotiin, vaan tulit hakemaan autolla.

Kiitos siitä, että kannoit aina kauppakassit kotiin. Et antanut minun kantaa ikinä mitään.

Kiitos, kun olit valmis toimimaan ajo-opettajanani opetusluvalla. Emme sitten koskaan ehtineet sitä aloittaa, mutta hommaan sen kortin vielä. Autokouluni on parasta aikaa kesken, mutta ajan sen kortin vaikka väkisin. Ihan sinua varten, koska tiedän miten ylpeä olisit minusta.

Kiitos sinulle N, että kehuit aina maasta taivaaseen. Kehuit niin, että uskoin. Moni asia jäi meiltä kokematta, mutta minua todella harmittaa, etten saanut nähdä ilmettäsi, kun olisin kävellyt kirkon käytävää pitkin luoksesi hääpuvussa.

Kiitos, kun olit. Kiitos kun tulit minun elämääni juuri oikealla hetkellä. Kiitos, kun laitoit pääni pyörälle ja sait minut rakastumaan itseesi suunnilleen kolmessa sekunnissa. Elämäni hienoin matka oli matka sinun kanssasi. En kadu siitä mitään, en vaihtaisi siitä yhtäkään päivää. Kiitos, kun esittelit minulle uuden kaupungin. Siitä kaupungista sain kourallisen mitä parhaimpia ystäviä, jotka ovat elämässäni edelleen läsnä, nyt kun sinä olet poissa.

Kiitos, että ansiostasi olen päässyt tähän, missä olen nyt. Kiitos, että teit minusta vahvan ja kiitos kun uskoit minuun, koska nyt minä uskon itseeni.

2 kommenttia:

  1. Moi S. Törmäsin blogiisi ensimmäistä kertaa ja luin monia kirjoituksia, joitain kahteenkin kertaan. Ihana, viisas ja upeita ajatuksia kirjoittava olet ja on hienoa, miten olet selvinnyt päivän kerrallaan ja elämässäsi on jo paljon hyvää. Kirjoittelen itse blogia perheemme talokatastrofista ja vaikka se onkin maallisen materian versio menetyksestä ja surusta, voin silti samaistua niin moneen hetkeen, joita luin kirjoituksistasi. Olen hyvin pahoillani menetyksestäsi, ja samalla puolestasi iloinen ja kiitollinen, että viet elämääsi eteenpäin noin hienosti.
    Jään seuraamaan matkaasi. Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, kiva kun löysit blogini pariin ja kiitos kun kommentoit! <3 Mieltä lämmittää kuulla, että omat kirjoitukset ovat antaneet muille ajateltavaa :) Ikävää kuulla, että sinuakin on kohdannut noin kamala asia. Varmasti käyn lukemassa sinun blogiasi! Vaikka kokemukset ovat erilaisia, samoja tunteita olemme takuulla käyneet läpi.
      Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi <3 Ja kaikkea hyvää!

      Poista