Helppo hengittää

Minun on tehnyt mieli kirjoitella tänne jo ties kuinka pitkään. Niin pitkään, etten edes muista, mitä olen tänne viimeksi kirjoittanut. Elämä on kuitenkin jo niin tavallista ja kivaa, ettei kirjoituksen aiheita enää ole samalla tavalla kuin ennen. Mikä on tietysti vain hyvä asia. Kevätkin on jo niin pitkällä, tai pitäisikö sanoa kesä. Alkuvuosi on mennyt tosi nopeasti.

Kun viime viikolla lähdin tanssitreeneistä kymmenen jälkeen illalla, tarkeni ulkona vielä t-paidalla. Odotin junaa rautatieasemalla, ilmassa tuoksui ihan kesä, kuulokkeista soi lempibiisit ja Linnanmäen korkeimmat laitteet näkyivät kauempana vaaleanoranssia taivasta vasten. Siinä hetkessä oli vain niin helppo hengittää. Oli käsittämättömän onnellinen olo. Sellainen, että voiko näin hyvin asiat ollakaan. Sellainen, että teki mieli hymyillä yksinään siinä juna-asemalla. Varmaan hymyilinkin.

Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen kivasta työpaikasta ja vielä kivemmista työkavereista, lämpimistä ilmoista, lähestyvästä kesälomasta, lomalle varatusta Kyproksen matkasta, jääkiekon maailmanmestaruuskisoista, ystävistä, siskoista ja hyvästä fiiliksestä. Ja kaikista eniten uudesta harrastuksesta. Aloitin vuoden alussa minulle täysin uuden tanssilajin ja olen nauttinut siitä ihan valtavasti. Miten hienoa on kuulua joukkueeseen, jossa kaikilla on tärkeä tehtävä! Viime viikonloppuna kautemme huipentui ensimmäisiin kisoihimme. Ja täytyy sanoa, että se oli yksi siisteimmistä jutuista, mitä koskaan olen tehnyt. Oli niin ihana päivä, kun tyttöporukalla ensin meikkasimme ja laitoimme toistemme hiukset, ja päivä huipentui pariminuuttiseen kisalavalla. Olen niin ylpeä ja iloinen, että uskalsin aloittaa tämän harrastuksen. Ja tiedän, että N olisi myös ylpeä. N varmaan katseli meidän menoamme jostain pilven reunalta ja ajatteli, että vau, tuolla se vaan tanssii menemään ihan pirun onnellisena kaiken sen jälkeen, mitä viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut.

En voi mitään muuta kuin hymyillä. Mikään ei huoleta juuri nyt. Ei edes se, että työsopimukseni on tällä hetkellä määräaikainen elokuun loppuun asti, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä sitten tapahtuu. Kyllä se ajan myötä selviää. Kaikki menee ihan hyvin ja kaikesta on aiemminkin selvitty. Ei yksi työsopimuksen päättyminen ole mikään maailmanloppu. Olen kyllä ollut valtavan onnellinen, kun työkaverit ovat sanoneet, etteivät millään haluaisi minun lähtevän ja toivovat enemmän kuin mitään, että saisin jäädä. Sehän tarkoittaa, että olen ihan mahtava tyyppi! Niin hyvä mieli heidän sanoistaan. Maailman paras työpaikka. Jotenkin olen hyväksynyt kaikki käänteet ja muutokset, joita olen tämän elämän aikana saanut tai joutunut kokemaan, koska ilman niitä en olisi juuri tässä.

Tässä on nimittäin paras paikka, missä voin olla juuri nyt.