lauantai 20. tammikuuta 2018

Unelmia

Tajusin tänään, että lähes kaikki asiat, joista olen koskaan unelmoinut, ovat toteutuneet. En toki elä mitään unelmaelämääni tällä hetkellä, mutta jos mietin, millaisia asioita olen elämääni toivonut vuosien varrella, olen saanut tai saavuttanut ne kaikki.

Haaveilin pitkään parisuhteesta ja hyvästä miehestä. Kaikki kaverini seurustelivat jo ollessani parikymppinen ja ajattelin, että minä en varmasti kelpaa kenellekään enkä koskaan löydä ketään. Tai jos löydän, joudun vain tyytymään johonkuhun, joka ei ole edes puoliksi sellainen, kuin toivoisin. Mutta sitten tuli N. N täytti jokaisen toiveeni ja haaveeni ja oli vielä paljon enemmän. Jos olisin silloin nuorena tyttönä listannut ranskalaisilla viivoilla unelmamieheni ominaisuudet, olisin kuvaillut juuri häntä. Toivoin myös, että tulevan poikaystäväni perhe olisi ihana ja ottaisi minut hyvin vastaan. Se ei olisi voinut toteutua paremmin. He rakastavat minua ja minä heitä. Pidämme edelleen, kaksi vuotta N:n kuoleman jälkeen yhteyttä ja näemme toisiamme. Toivon, etteivät he koskaan katoa minun elämästäni. Edes sittenkään, kun joskus hamassa tulevaisuudessa löydän uuden miehen.

Olen löytänyt aina töitä. Kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini kauan sitten, oli minulla työpaikka valmiina jo ennen kuin sain paperit kouraan. Sain uuden työpaikan lähes samantien, kun muutin N:n kotikaupunkiin. Ja nyt olen löytänyt työn, joka vastaa uutta ammattiani. En ole koskaan ollut päivääkään työtön. Se on nykypäivänä hieno juttu, eikä mikään itsestäänselvyys. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että nykyisestä työstäni pidän ihan valtavasti. Opin joka päivä uutta ja kaikki se uusi on ihan hurjan mielenkiintoista. Mieleni tekee jopa vapaa-ajalla lueskella mielenterveysongelmista ja lääkkeiden vaikutuksista, jotta olisin työssäni vielä parempi. Ja sellaista tilannetta minulla ei koskaan aiemmin ole ollut.

En ole koskaan ollut se tyyppi, jolla olisi laaja kaveripiiri. Minulla on ennemminkin ollut muutama hyvä ystävä, kuin valtava porukka ympärilläni. Olen tosi kiitollinen, että se pieni joukko on vielä aikuisiälläkin kasvanut. Olen saanut elinikäisiä ystäviä muun muassa työpaikoilta. Kun aloitin muutama vuosi sitten ammattikorkeakoulun, suurin toiveeni oli, että saisin uusia ystäviä. Ja se toive toteutui jo ensimmäisinä päivinä. Sain koulusta sellaisen tyttöporukan, jollaisesta olin aina haaveillut. En voinut kuvitellakaan löytäväni tällaista. Se oli parasta koko koulussa! Tänään saan kaikki nämä ihanat ihmiset luokseni viettämään uuden kotini tupaantuliaisia.

Ja tottakai se on hienoa, että ylipäätään pääsin sinne kouluun ensimmäisellä yrittämällä. Tiedän, että monet hakevat kouluihin monta vuotta, ennen kuin pääsevät. Minulla on nyt 26-vuotiaana kaksi ammattia ja vuosien työkokemus. Se on ihan hieno juttu, vaikka minusta ei koskaan mitään yliopisto-opiskelijaa tullutkaan. Uskon, että aiemmissa työpaikoissani minusta on suurimmaksi osaksi pidetty paljon. Viime kesän kesätyöpaikastani soitettiin minulle tällä viikolla ja kyseltiin, pääsisinkö jälleen heille kesäksi töihin. Mieltä lämmitti, että he olisivat halunneet minut uudestaan töihin. Kai se kertoo, että olen ihan hyvä ja pätevä tyyppi.

Eikä pidä unohtaa kaikkia huikeita matkoja, jotka olen saanut kokea. Oikeastaan kaikki matkat ovat aina toteutuneet, joille olen halunnutkin lähteä. N:n kanssa saimme järjestettyä aina töistä vapaata, kuin halusimme lähteä reissuun. Viime vuonna toivoin pääseväni matkalle tyttökavereideni kanssa, ja se toteutuikin. Floridan matka vaati vähän uhrauksia, kun sen takia täytyi irtisanoutua töistä, mutta sekin matka järjestyi lopulta, ja oli kaiken sen arvoista.

En keksi yhtäkään asiaa, jota olisin toivonut, mutta en olisi sitä saanut. Voi luoja olen ollut onnekas. Toisaalta en haaveile kovin kummallisia ja mahdottomia asioita, vaan nämä ovat ihan sellaisia tavallisia. Mutta silti. Kaiken olen saanut, ja enemmänkin. Toki onhan tässä nyt menetyksiäkin ollut. Kohdalle osui se pahin, jollaiseen ei voi mitenkään varautua. Sen jälkeen unelmat ja tulevaisuus ovat olleet aika paljonkin hakusessa. Ja on ollut fiilis, ettei tästä elämästä mitään tule, kun ei minun unelmieni ole näköjään tarkoitus toteutua. Mutta onhan niiden! Kaikki ovat aiemminkin toteutuneet! Miksei niin kävisi jatkossakin? Alan hiljalleen uskoa, että tulen saamaan vielä ihan kaiken haluamani, kunhan vain olen kärsivällinen. Tällä hetkellä unelmoin, että elämäni jatkuisi tällaisena yhtä mukavana. Että pääsisin matkustelemaan ja näkisin ystäviäni mahdollisimman paljon. Ostaisin asunnon muutaman vuoden sisällä. Ottaisin kissan jossain vaiheessa. Löytäisin ihanan ja minulle sopivan miehen sitten, kun olen siihen täydellisen valmis.

Juuri nyt uskon sataprosenttisesti näiden haaveiden toteutuvan.

2 kommenttia:

  1. Ihana positiivinen kirjoitus ♥

    Olen itsekin viimeaikoina yrittänyt ajatella juurikin noin. Elämässä on edelleen paljonkin hyviä asioita, vaikka joskus niiden etsiminen takkuaa ja pahasti, niin niitä kuitenkin on. Minusta on ihana lukea, kun sinullakin menee hyvin. Se luo uskoa siihen, että se todellakin on mahdollista ja menetyksistä huolimatta elämä voi hymyillä jälleen :)

    Itselläni kesti pitkään hyväksyä se, että hyviä ja mukavia asioita saa edelleen olla elämässä. Mutta tämän kun hyväksyin, niin sain elämääni paljon hyvää kaiken sen kaipauksen ja ikävän keskelle. Ja itsekin uskon, että vaikken unelmaelämääni eläkään tällä hetkellä, niin joskus kaikkia vielä kääntyy hyväksi. Pelkästään jo positiivisella ajattelulla pääsee pitkälle - hyvä alku kohti uutta ja toivottavasti joskus myös onnellista elämää. Uskon myös, että tämän kokemuksen myötä osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita eri tavalla ja niistä nauttiminen pääsee eri tasolle.

    Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä ihana <3 Kiva kun taas kommentoit!

      Tunnistan itseni tuosta, että voi olla vaikeaa hyväksyä että hyviäkin asioita saa olla. Jotenkin siitä tulee helposti huono omatunto. Mutta mehän nimenomaan olemme niitä, jotka saavat täysin siemauksin nauttia hyvistä hetkistä! Olemme kokeneet niin suurta vääryyttä, että olemme sen hyvän olon ansainneet, vaikka joskus se voi väärältä tuntuakin.

      Olet oikeassa, että positiivinen ajattelu vie pitkälle. Itse jotenkin ajattelin alkuvaiheessa, että on hyvin pitkälti omasta päätöksestäni kiinni, selviänkö tästä vai en. Että jollain lailla se on vain pääni sisällä, pystynkö puskemaan tämän läpi. Ehkä se ajatus ja päätös onkin juuri kantanut näin pitkälle.

      Toivon tosi paljon, että tämä vuosi olisi hyvä meille molemmille :) Ihanaa kuulla, että sinulla menee hyvin, se tuo hyvän mielen itsellekin <3 Ja hyvät naistenpäivätoivotukset vahvalle naiselle!

      Poista