perjantai 29. kesäkuuta 2018

Onnellisuus ja vähän muutakin


N:n kuolemasta tulee tänä kesänä kaksi ja puoli vuotta ja minä tatuoin juuri käteeni sanan "onnellisuus". Se tarkoittaa, että olen onnellinen juuri nyt. Kukapa olisi uskonut, että tämä päivä tulee. Tai kai siihen uskoi, mutta en edes muistanut, että mikään voi tuntua näin hyvältä. Ehkä asiat ovat ensi viikolla toisin, kuka sitäkään voi tietää, mutta tatuointi muistuttaa minua ikuisesti siitä fiiliksestä, mikä minulla oli, kun otin sen. N:n kuoleman jälkeen en ole kertaakaan ollut näin onnellinen.

Otin tatuoinnin Kyproksen loman viimeisenä päivänä. Ja ystäväni otti samanlaisen. Se on muisto myös täysin ainutlaatuisesta ystävyydestä, joita ei elämän aikana tule välttämättä kovin montaa vastaan. Lomamatka oli ihan mieletön. Paljon enemmän, kuin olisin voinut toivoakaan. Ihan valtava onnellisuus jokaisena päivänä.


Yhtenä iltana kävimme katamaraaniristeilyllä ja siihen reissuun jollain tavalla kiteytyi ihan kaikki. Kun vene lipui hiljalleen kohti satamaa, aurinko laski kallioiden taakse, oli hieman viileä mutta ei sitten kuitenkaan ja ilma oli samaan aikaan raikasta ja suolaista. Teki mieli vetää sitä keuhkot täyteen ihan vain varmistaakseen, että todella on elossa. Että todella on saanut tämänkin illan kokea. Meri oli veneen alla tyyni ja se jatkui silmänkantamattomiin. Jotenkin kaiken sen katsominen muistutti kuinka pitkälle olen tullut. Ihan omin jaloin. Ja mitä kaikkea olen saanut kokea N:n kuoleman jälkeenkin. Kaikki nämä meret ja auringonlaskut ja hiekkarannat. Että elämä jatkui sittenkin ja elämä on nyt. Ja miten valtava on tämä maailma, ja miten onnellinen saa olla kun on mahdollisuus kokea näitä asioita.


Ja kun eräs ystäväni tänään ilmoitti, että hän on mennyt kihloihin poikaystävänsä kanssa, en ollut lainkaan kateellinen. En ajatellut, että miksen minä saa tuollaista. Koska olen jo saanut. Ja saan ihan varmasti uudelleenkin vielä joskus. Nyt jaksan uskoa siihen. Ystäväni ilmoitus sai minut taas uskomaan kaikkeen siihen rakkauteen, mitä maailmassa vielä on. Olen niin vilpittömän onnellinen hänen puolestaan. Minä en pääse naimisiin ennen kolmekymppisiäni, kuten olin aina toivonut ja suunnitellut, mutta se ei ole minulta pois, jos joku muu tässä maailmassa pääsee.

Ja mihin minulla edes olisi kiire, jos juuri näin on hyvä? Tänäänkin kiertelin kaupungilla työpäivän jälkeen, eikä minulla ollut hoppu mihinkään tai kenenkään luo. Katselin ihan omaan tahtiini alennusmyyntejä ja totesin, etten tarvitse sieltä yhtään mitään. Ja ostin silti uuden paidan. Sitten tulin kotiin ja tein juuri sitä ruokaa, mitä minun oli tehnyt mieli koko viikon. Näin on hyvä. On hyvä opetella olemaan yksin ja pitämään huolta vain itsestään. Tuntuu, että viime aikoina olen oivaltanut elämästä jotain tosi tärkeää. Ei minulla ole kiire mihinkään. Ja jos kuolen tänään, kuolen tosi onnellisena. Ei kai muulla ole väliäkään?

(Kukaan muu ei varmaan lopettaisi onnellista postausta viittaamalla kuolemaan, paitsi leski. Kyllä se kaikki edelleen on minussa, kaikki ne tunteet ja pelot ja surut. Ja saa ollakin.)

4 kommenttia:

  1. Saisinpa joskus itselleni tuollaista viisautta, vahvuutta ja sielun kauneutta, kuin sinulla S on <3 Sinua tuntematta voi sanoa, että olet monellakin tapaa supernainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana <3 Tämä kommentti toi kyllä kyyneleet silmiin. Olipa kerrassaan ihanasti sanottu! Kiitos.

      Poista
  2. Juurikin noin! On suuri onni kulkea tietä, jota viitoittaa viisaus, vahvuus ja sielun kauneus. Voisi hyvin kuvitella, että nuo väkevät sanat yhdessä ovat tehneet sinusta sen, joka olet ja johon olet kasvamassa. On myös etuoikeutettua elää (ja kuolla) tuollaisen voimallisuuden kanssa ja jakaa sieltä säikeitä niitä tarvitseville. Olet siinä taidokas ja pyyteettömyytesi lisää rohkeaa voimaasi. Et kulje ohi, et kulje yli.

    Olet upea kirjoittaja ja toivottavasti vielä Yksi Kaunis Päivä kansien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ihan sanaton olen tällaisista kommenteista. Et usko, kuinka hyvä mieli tuli. Että joku tosiaan ajattelee minusta näin! Vau. Kiitos niin paljon.

      Kirjoittaminen on ollut minulle niin iso ja tärkeä juttu, ja tulee varmaan aina olemaankin, että on aivan ihanaa kuulla tuollaista palautetta. Ehkäpä yksi kaunis päivä kansien kanssa, mikään ei ole mahdotonta.

      Poista