Vuoden kierto

N:n kuoleman jälkeen ensimmäinen vuosi oli merkityksellinen. Sen aikana joutui kohtaamaan joka ikisen päivän yksin, tärkeän ja tavallisen. Juhlapyhät, syntymäpäivät, vuosipäivät, lomat ja arjet. Kun yhdestä merkkipäivästä oli selvinnyt, alkoi jo hieman kauhunsekaisin tuntein odottamaan seuraavaa. Ensimmäisestä vuodesta selviytyminen oli jonkinlainen merkkipaalu. Silloin kaikki oli koettu ensimmäistä kertaa, ja kun niistä oli selvinnyt, tiesi selviytyvänsä jatkossakin.

Vuosi on sillä tavalla jännä ajanjakso asiassa kuin asiassa, että se on iso virstanpylväs, mutta mikään ei kuitenkaan sen täyttymisen jälkeen maagisesti muutu. 

Vappuna sanoin miehelleni, että tämä on muuten viimeinen juhlapyhä, jota emme vielä ole viettäneet yhdessä. Tämän jälkeen olemme tunteneet toisemme vuoden, ja viettäneet yhdessä kaikki merkkipäivät ja juhlapyhät. Kokonainen vuosi on ehtinyt vierähtää.

Tosi hassua, että nyt lasken ihan eri vuosia, kuin aiemmin. Vielä jokin aika sitten laskin vuosia, kauanko olen ollut yksin. Helmikuu oli minulle se kuukausi, kun tuli aina yksi vuosi lisää. Ja tiesin hyvin tarkastikin, kuinka kauan aikaa on kulunut ja monettako vuotta tässä eletään. Toki tämä ajanlasku jatkuu varmaan koko loppuelämäni ajan, mutta nyt aikaa on mennyt jo sen verran paljon, että joutuu jopa hieman miettimään ja laskemaan, paljonko niitä vuosia nyt onkaan kulunut.

Miten ihanaa on laskea nyt jotakin muuta kuin yksinoloa! Miten ihanaa onkaan laskea minun ja mieheni yhteisiä vuosia!

Nämä toukokuun päivät ovat saaneet ajatukseni vuoden takaiseen. Siihen, kun olimme juuri tavanneet ja näimme toisiamme ensimmäisiä kertoja. Soittolistoilla pyörii euroviisubiisit, kuten vuosi sitten. Tv:stä jännitetään Suomen jääkiekkopelejä, kuten vuosi sitten (ja joiden merkeissä meidän ensitreffitkin olivat!). Tanssijoukkueen kanssa vietetään kauden päättäjäispiknikiä Alppipuistossa, kuten vuosi sitten. Kaapeista kaivellaan kevyet kesävaatteet, ja sitten taas takaisin ne vähän paksummat vaatteet, kuten vuosi sitten. Kaikki on monella tapaa niin samalla tavalla kuin vuosi sitten. Ja sitten kuitenkin ihan eri tavalla.

Vuosi sitten kaikki oli kamalan jännittävää. Silloin oli omista tunteistaan aika sekaisin, että tunnenko minä nyt oikeasti pitkästä aikaa näin, ja missä se ahdistus oikein on, joka minulle aina tulee uuden ihmisen kanssa. Eikä sitä ikinä tullut. Ja vielä enemmän sitä oli sekaisin toisen tunteista, että tykkääkö tuo nyt oikeasti minusta. Jatkuvasti oli perhosia vatsanpohjassa. Se on kyllä tosi ihana tunne, sellainen alkuihastus.

Mutta on sekin aivan järjettömän ihanaa, että nyt vuoden jälkeen ihastus on muuttunut johonkin paljon syvempään. Kiintymykseen, välittämiseen, varmuuteen, turvaan ja rakkauteen. 

On ollut ihana vuosi. Kävimme hiljattain lomalla Barcelonassa juhlistamassa mieheni syntymäpäivää ja meidän tutustumisen vuosipäivää (jotka ovat siis samana päivänä!). Se oli meidän ensimmäinen reissumme oikeastaan yhtään mihinkään, koska mieheni koiran takia meidän on hyvin hankala lähteä mihinkään matkoille. Mutta se ei tunnu siltä. Teemme aika paljon kaikenlaista pientä ihan tässä kotiympyröissä, joten ei ole edes osannut kaivata mitään erikoisempaa ja isompaa. Ja hänen kanssaan on hyvä ihan vain kotonakin, tekemättä mitään.

Hänen kanssaan minulla on se arki, se turvallinen ja tasainen arki, mistä niin monta vuotta haaveilin. Makaronilaatikkoa maanantai-iltana ja Diilin uusi jakso. En usko kyllästyväni siihen vaikka vuosia kuluisi kuinka.