torstai 2. maaliskuuta 2017

Paska viikko

Tällä viikolla olen todella toivonut, että hän olisi vielä elossa. Tällä viikolla olen kaivannut olkapäätä ja jotakuta, jolle puhua. Viikko ei ole ollut paras mahdollinen. Aika paska, oikeastaan. On niin paljon asioita, joista haluaisin jutella hänen kanssaan. Kysyä mielipidettä. Avautua ja itkeä.

Viikko on tuntunut loputtoman pitkältä. Olen ollut useana päivänä työharjoittelussa myöhään iltaan asti. Pitkiä päiviä. Kotiin tullessa ei ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Kouluhommat, kotityöt ja koko elämä seisoo paikallaan. Olen halunnut hautausmaalle jo monena päivänä, mutta en vain ole jaksanut mennä. Harjoittelupäivän jälkeen ei tulisi mieleenkään lähteä vesisateeseen kävelemään.

Harjoittelussa olen tällä viikolla tavannut useita pariskuntia, jotka odottavat ensimmäistä lastaan. Nuoria, minun ikäisiäni pareja. Vituttaa! Vituttaa katsoa nimettömissä kimaltavia sormuksia ja tarinoita juuri ostetusta asunnosta. He ovat niin onnellisia. Enkä voi mitään muuta kuin hymyillä, vaikka oikeasti tekisi mieli huutaa. Miksi minulta vietiin tuo mahdollisuus? Ahdistaa. Ikäkriisi. Tuntuu pahalta katsella pariskuntia, joilla on kaikki. He ovat minun ikäisiäni ja heillä on kaikki. Asunto ja kesähäät ja vauva tulossa. Ennen kaikkea heillä on toisensa. Heillä on kaikkea mistä minä vain haaveilen.

Kuulostan vanhalta katkeralta ämmältä. Se on viimeinen asia mitä haluan nyt olla. Odotan jo sunnuntaita, koska se on viikon ainoa vapaapäiväni. Odotan myös perjantaita, kun ystäväni tulee luokseni ja lähdemme ulos. Seuraavana viikonloppuna on luvassa lyhyt risteily kaveriporukalla. Se on sama laiva, jolla olen tavannut N:n. En tiedä, millä mielellä lähden sinne. Toivottavasti tulee hauskaa, kaikesta huolimatta.

Tällä viikolla ikävä on taas hiipinyt yllättäen mieleen. Huomaan niin tapahtuvan aina, jos on huolia tai tuntuu menevän muuten huonosti. Jos tapahtuu kivoja asioita ja elämä rullaa, ei ehdi ikävöidäkään. Tämä viikko ei totisesti ole ollut sieltä parhaasta päästä. Tosi kova ikävä. Olen miettinyt häntä useana iltana ennen nukkumaan menoa. Ja nukahtanut kyyneleet silmissä. Se ei ole kiva tapa nukahtaa. Olen myös nukkunut äärettömän huonosti tällä viikolla. Minä, joka yleensä nukun todella hyvin. Nukuin jopa heti N:n kuoleman jälkeisinä viikkoina ihan hyvin! Nyt en nuku. Stressaa ja ahdistaa. Vituttaa. Helkkarin elämä, kun lykkäsit tämän taakan minulle. Juuri nyt se tuntuu vähän liian raskaalta kantaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti