Sataa sataa ropisee

"Voi helkkari".

Se oli tänään ensimmäinen ja oikeastaan ainoa ajatus, kun pääsin iltavuorosta kotiin. Peilistä takaisin katsoi täysin uitettu ja läpimärkä ilmestys. Voi helkkari.

Tänään taisi olla ensimmäinen näin synkkä ja sateinen ilta tänä syksynä. Oikein kunnon syysilma. Pidän syksystä, se on yksi lempivuodenaikojani. Mutta nämä sateiset ja pimeät illat eivät ole kivoja. Nyt on alkamaisillaan juuri se vuodenaika, jota olen kauhulla odottanut. Miten pimeydestä ja synkkyydestä voi selviytyä yksin? Talvi tuntuu muutenkin joka vuosi pitkältä ja masentavalta. Entäs nyt sitten, kun on ikävä ja suru? Pelkään, että mieliala näyttää samalta kuin vallitseva säätila ulkona. Ja että sitä kestää monta kuukautta.

Tällaisina iltoina kaipaan häntä ihan suunnattomasti. Jos N eläisi, hän olisi lähettänyt minulle viestin työpäiväni loputtua. "Tulen parkkihalliin odottamaan varttia yli". Hän tuli aina hakemaan minut töistä ihan vapaaehtoisesti, jos oli huono ilma. Hän ei koskaan antanut minun kävellä sateessa kotiin. Nyt minua ei odottanut varttia yli kukaan. Paitsi vesisade, tuuli ja rikkinäinen sateenvarjo.

Jos N eläisi, olisi kotona odottanut valmis ruoka, siivottu asunto ja lempiohjelmat nauhoitettuna. Nyt eteisen lattialla tervehtii salikassi, johon melkein kompastuin. Kylppärissä pilkottaa täpötäysi pyykkikori ja astioita on vähän siellä sun täällä. Sohvalla on nähtävissä aamuisen vaatekriisin jäljet. Jääkaapissa ei valon lisäksi paljoa muuta olekaan. Tv-sarjatkin unohtui laittaa aamulla nauhalle. Tällaista tämä nyt on.

Sentään sain tänään valmiiksi yhden kamalan koulutehtävän. Ja sen palautuspäivä olisi vasta huomenna! Historiallista. Koulunkäynnin makuun on ollut taas tosi vaikea päästä kesän jälkeen. En tiedä, johtuuko se tästä elämäntilanteesta vai yleisestä motivaation puutteesta vai mistä, mutta nyt ei nappaa. Ei yhtään. Tehtävät tuntuvat toinen toistaan työläämmiltä, enkä jaksaisi paneutua niihin lainkaan. Menen kouluun siltikin joka päivä, kun luentoja on, enkä lintsaa oikeastaan ikinä. Vaikka ei siellä mitään läsnäolopakkoa ole. Yritän nyt rämpiä koulun kanssa eteenpäin. En jätä tehtäviä tekemättä enkä kursseja käymättä. Katsoin taannoin arvosanojani viime keväältä. En ole koko opiskelujeni aikana saanut yhtä hyviä numeroita, kuin keväällä. Opettajat säälivät minua varmaan niin paljon, että antoivat numerot vähän turhan helposti.

Viikonloppuna on luvassa taas risteily. Ehkä tekee ihan hyvää hypätä hetkeksi tästä oravanpyörästä. Arki on tuntunut todellakin arjelta nyt viime viikkoina. Voin ihan hyvin, mutta kyllähän tämä elämä vähän suossa tarpomiselta tuntuu. En oikein tiedä, mitä kohti pyrin. En osaa suunnitella viikkoa pidemmälle. En tiedä, mitä tavoittelen. En enää edes tiedä, mistä haaveilen. Rämmin päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Selviydyn hyvin ja naurankin paljon. Mutta ei tämä elämä silti tunnu oikein miltään. Paitsi pahalta.