tag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post790001228244869491..comments2024-01-09T10:18:59.943+02:00Comments on Yhdes piti elää, yhdes piti kuolla: Kaikki rakkauslaulut kertovat sinustaNeiti Shttp://www.blogger.com/profile/18369486944089881379noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post-55608870356362563102017-09-03T18:41:17.348+03:002017-09-03T18:41:17.348+03:00KOskettava postaus, tsemppiä sulle ja hyvää syksyä...KOskettava postaus, tsemppiä sulle ja hyvää syksyä! <3 A.Tuominenhttps://www.blogger.com/profile/15194419901091599864noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post-27376219768750362982017-08-15T09:47:28.401+03:002017-08-15T09:47:28.401+03:00Ihanaa kun kommentoit taas! Olen useasti miettinyt...Ihanaa kun kommentoit taas! Olen useasti miettinyt, mitä sinulle mahtaa kuulua :)<br /><br />Vuosipäivä oli kyllä jännä rajapyykki. Juuri se, kun ei osannut sanoa, onko vuosi mennyt nopeasti vai hitaasti. Tai onko se ylipäätään pitkä vai lyhyt aika. Muistan itse odottaneeni jotenkin sen vuoden ylittymistä, en edes tiedä miksi. Eihän se mitään muuta. Ja oli kauheaa tajuta, että vuosi on jo kulunut eikä aika enää koskaan mene taaksepäin. Aika kuluu ja kuluu ja yhteinen elämä lipuu kokoajan kauemmas.<br /><br />Voin niin samaistua pohdintaasi tulevaisuudesta! Toisaalta on aika ihanaakin, että kaikki ovet ovat auki, minua ei pidättele mikään ja voin muuttaa ihan mihin tahansa. Mutta se on tosi pelottavaa ja tuntuu hurjalta tehdä isoja päätöksiä. Mitä, jos päätän väärin? Onko olemassa oikeaa tai väärää? Mitä jos päätän muuttaa johonkin, missä en viihdykään? Ja en minä haluaisi olla "vapaa menemään minne haluan", haluaisin sen miehen tähän viereeni ja elää sitä tavallista, rauhallista ja turvallista elämää. Jotenkin tuntuu, että olen liian vanha aloittamaan kaiken alusta ja lähteä kokoamaan palapeliä ihan täysin alusta alkaen.<br /><br />Ja se, kun kaverit ovat ihan eri tilanteessa, kuin itse olen. Minun lähipiirissäni ei ole montaakaan, jonka elämäntilanteeseen voisin samaistua edes hieman. Muiden suunnitelmat kuulostavat niin kaukaisilta. Ja kun tosiaan itse ei edes tiedä mikä tai kuka on. Vaikeaa.<br /><br />Mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä on :) Oikeastaan koen eläväni jo aika normaalia elämää. Tosin "normaalin" määritelmä on pikkaisen kateissa, minusta ei nimittäin ole normaalia elää leskenä näin nuorena, mutta kuitenkin.<br /><br />Ihanaa syksyn alkua sinulle <3Neiti Shttps://www.blogger.com/profile/18369486944089881379noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post-52483626435467760222017-08-15T09:34:19.287+03:002017-08-15T09:34:19.287+03:00Kiitos Siru <3Kiitos Siru <3Neiti Shttps://www.blogger.com/profile/18369486944089881379noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post-85495761326204781472017-07-31T10:38:58.590+03:002017-07-31T10:38:58.590+03:00Äärimmäisen koskettavasti kirjoitettu, voin hyvin ...Äärimmäisen koskettavasti kirjoitettu, voin hyvin samaistua. Osaat pukea hyvin sanoiksi asioita, joita itse en saa ulos. Sen takia tämä blogisi on ollut minulle yksi keino selviytyä myös :)<br /><br />Muutaman kuukauden päästä olen vuoden tätä tietä kulkenut. En osaa sanoa tuntuuko taival pitkältä vai lyhyeltä. Toisaalta vastahan kaikki tapahtui ja muistan sen kun eilisen, mutta toisaalta olen jo näin pitkällä.<br /><br />Tulevaisuus on viime aikoina ahdistanut todella paljon, jäänkö tälle paikkakunnalle vai muutanko muualle. Mihin menen ja missä olen. Ja olenko koskaan mitään. Sain pyyhkiä kyyneliä silmäkulmasta äsken, sillä voin niin hyvin samaistua tuohon, että puolison kanssa oli niin turvallista, että tiesi vielä vuodenkin päästä olevan yhdessä. Ja nyt ei tosiaan tiedä enää itse missä sitä kuukauden päästä on. Siinä missä ennen oli turvassa ja luottavaisin mielin tulevaisuuden haaveet häämöttäen, niin nyt olen niin hukassa. Tuntuu, että kuljen vain irtonaisena paikasta toiseen ja en löydä paikkaani mistään. Minun paikkanihan piti olla mieheni vieressä ja edelleen onkin, sillä en pysty antamaan tilaa kellekään muulle.<br /><br />Pakko sitä on uskoa, että joskus tämä helpottaa. Ja onhan hyviäkin hetkiä tullut koettua, mutta ei se ikävää poista. Sinnikkäästi eteenpäin vain. Lämpimiä ajatuksia sinulle :)jicnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2876316606550748618.post-61296823324367875502017-07-30T21:16:46.614+03:002017-07-30T21:16:46.614+03:00Voi kuinka kauniisti kirjoitettu! Pieni haikeus is...Voi kuinka kauniisti kirjoitettu! Pieni haikeus iski itseenikin tekstisi luettuani - ikäväsi on niin käsin kosketeltavaa. Toivon sinulle voimia jatkaa elämässäsi eteenpäin. -Siru-Anonymousnoreply@blogger.com